Hyvää tätä vuotta! 

Toivottavasti uusi vuosi on lähtenyt käyntiin hyvin.

Minä mietiskelin eilen makaroneja kattilassa hämmennellessäni, kuinka kummassa 15 vuoden sairaanhoitajan työkokemuksella keittelen edelleen ruoakseni makaronia.

Ei makaronissa mitään vikaa ole; päinvastoin, mutta pisti miettimään, tienaisiko jollain muulla alalla paremmin ja saisiko palkkansa tienattua vähemmällä vastuulla.

Moni tietääkin vastauksen edellisiin kysymyksiin, vaikka kyllähän jokaisessa työssä on oma vastuunsa ja jokainen työ on tärkeää.

Työnjohtajatkin johtaisivat vain käpylehmiä, jollei heillä olisi lainkaan alaisia. Hieman kärjistetysti ilmaistuna.

No; tänään kipaisin hakemassa lähileipomosta pari pasteijaa ja muhkean laskiaispullan (hillolla) viimeisillä roposillani.

Eräs tuttavani kutsui ilmiötä rumasti sanoen "persaukisen syndroomaksi", eli jos ihmisellä kerrankin on edes vähän rahaa, se tulee käytettyä kaikenlaiseen turhuuteen.

Pasteijat ja laskiaispulla olivat oikein maittavia kahvin kanssa nautittuna ja edullisiakin, mutta samalla rahalla olisi saanut kunnon ruokaakin.

Minkäs sille mahtaa, kun on perso herkuille.

Tällä hetkellä minun pitäisi oikeastaan olla pakkaamassa nykyistä kotiani sievään pakettiin uuteen kotiin kannettavaksi.

Olen jättämässä hyvästejä seitsemän vuoden yhteistyölle nykyisen kotini kanssa ja muuttamassa huomattavasti pienempään ja edullisempaan vuokra-asuntoon.

Todennäköisesti tulen jättämään kaiken pakkaamisen taas viime tippaan, mutta toisaalta olen aina silloin tehokkaimmillani.

Minusta olisi mukavaa asua vaaleanpunaisessa talossa, mutta ei vaaleansinisessäkään mitään vikaa ole, joten muutan sellaiseen. 

Itse asiassa talo on lähempänä taivaansinistä, jos oikein pinnistän muistiani.

Uusi vuosi on lähtenyt kohdallani käyntiin melko rennoissa merkeissä.

On mukavaa, kun lumet eivät sulaneetkaan kokonaan ja uutta lunta sataa pikkuhiljaa. Se tietää hyviä hiihtokelejä.

Neuletöitä syntyy tasaiseen tahtiin. 

Tällä hetkellä neulon fuksiansävyistä kaulaliinaa ja siitäkin tulee kaunis valmistuessaan, mutta ehdottomasti kaunein tähänastisista oli edellinen valmiiksi saattamani vaalean lilan sävyinen kaulaliina.

Seuraavaksi teen jotain vaativampaa. Ehkä.

Mukavaa loppuviikkoa.

Perjantaina on jälleen aika laittaa joulu pakettiin.

Oikein hyvää ja onnellista alkanutta vuotta 2023 ihan jokaiselle!

Kuluvasta vuodesta on jäljellä enää pari hassua päivää.

Miten sinun vuotesi 2022 on sujunut ja millaisia muistoja on päällimmäisenä jäänyt mieleen?

Kulunut vuosi on ollut minulle vaiherikas ja paikoin vaikeakin. 

Elävien kirjoissa kuitenkin olen ja vuosi 2022 päättyy minun osaltani sellaiseen vaiheeseen, että uusia juonenkäänteitä on uudelle vuodelle luvassa heti alkuvuodesta lähtien.

Tänä vuonna olen todella löytänyt liikunnan ilon ja minulla on vahva tunne siitä, että liikunnan harrastaminen tulee olemaan osa elämääni myös jatkossa.

Kuluneena vuonna sauvakävely on noussut ehdottomaksi suosikikseni. Sen jälkeen tulevat pyöräily ja hiihto. 

Kuten viime postauksessa mainitsinkin, hulavanteesta on tullut ystäväni ja hulavanteilu todella on tutkitustikin tehokasta.

Lapin matkailu jäi väliin tänäkin vuonna, mutta toivottavasti ensi kesänä tai syksynä pääsen pohjoiseen.

Harrastuksiini otin loppuvuodesta mukaan neulomisen ja siihen liittyen mielessäni on virinnyt suunnitelmia. 

Katsotaan, jäävätkö mietteet suunnitelma-asteelle, vai vienkö ne maaliin saakka.

Tänään kävin pitkästä aikaa pyörälenkillä. Talvisessa kelissä oli mukava pyöräillä, varsinkin kun ymmärsin laittaa lenkkareiden sijaan talvikengät jalkaan. Varpaat tahtovat paleltua lenkkareissa herkästi.

Loppuvuoden pari viimeistäkin päivää aion ottaa lunkisti voimia keräillen. Lepäilen ja liikun sopivassa suhteessa.

Mukavaa loppuvuotta sinulle ja hyvää alkavaa vuotta 2023!

Ohessa kesäinen kuva, jottei unohdettaisi kaivata kesää ja lämpöä.

Talviset terveiset Mäntsälästä.

On taas kulunut jokunen tovi siitä, kun viimeeksi olen hengaillut blogini parissa, mutta nyt olen täällä jälleen.

Olen viettänyt melkoiset 1,5 vuotta; olen ollut sellaisessa oravanpyörässä, että häntäkarvani vain ovat pöllynneet siinä melskeessä.

Pikkuhiljaa alan ponnistella taas kuopasta ylöspäin ja olen saanut jo hieman elämäniloani takaisin, vaikka ne viimeisetkin ihmiset elämästäni ovat häipyneet läheisiäni lukuun ottamatta.

Positiivisuus muuttui hyvin pitkäaikaiseksi negatiivisuudeksi elämässäni, mutta hiljalleen tunnistan itsessäni positiivisiakin heilahduksia. Se on hyvä suuntaus ja sitä kohti pyrin.

Kaikista asioista kannattaa etsiä aina jotain positiivista. Välillä se on vaikeaa, mutta kun etsimällä etsii, niin varmasti lähes jokaisessa asiassa on olemassa se positiivinenkin puoli ja kaikesta on aina jotain hyötyä.

Minä olen löytänyt liikunnan nyt melko pysyväksi osaksi elämääni. Olen lähtenyt liikkumaan enemmän senkin vuoksi, etten tulisi aivan seinähulluksi.

Ja arvatkaapa mitä? Hulavanne pyörii kuin pyöriikin vyötärölläni päivä päivältä vinhempaa tahtia. Olin aivan varma, etten opi hulailua ikinä, mutta nyt 15 kiloa kapeampana vanne pyörähtelee helpommin. 

Olen ottanut tavoitteekseni pyöritellä hulavannetta 15 minuutin ajan päivittäin heti aamujeni alkajaisiksi aamu televisiota katsellessani. Ei vanne edelleenkään tauotta pyöri ja tipahtelee välillä lattialle, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.

Hiihtämässä olen käynyt muutaman kerran tänä talvena ja se on ollut mukavaa. Toivotaan, etteivät kaikki lumet sula pois. Minä ainakin haluan hiihtää vielä tänä talvena.

Toissa kesänä osallistuin pyöräilyn kilometrikisaan ja pyöräilin läskipyörälläni reilut 1200 km.

Viime kesänä innostuin lähinnä sauvakävelystä ja löysin Hirvihaarasta ihanan  jyrkät ylämäet. Pyöräily on siten tänä vuonna jäänyt muutamiin kertoihin.

Hiihtäen en hirviä mennä Hirvihaaran hiihtokeskuksessa jyrkkiin mäkiin, joten hiihtelen pientä, muutaman kilometrin lenkkiä ympäri lämpimikseni ja hissun kissun.

Olen löytänyt elämääni myös neulomisen. 

En olisi koskaan uskonut innostuvani tosissani käsitöistä, mutta neuloin ensin torkkupeiton ja siitä innostuneena olen tuottanut lyhyessä ajassa monen monta kaulaliinaa ja patalappujakin.

Neulominen rauhoittaa mukavasti mieltä ja siinä näkee kättensä töiden tuloksen heti. Olen kokeillut monenlaisia kuvioita ja lankojen väriyhdistelmiä ja neulonut juurikin helppoja juttuja. 

Sukkia tuskin koskaan tulee syntymään minun puikoistani, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Joulu tulla jollottelee ja olen yhtä paljon jouluihminen kuin aiemminkin, eli ei pahemmin nappaa.

Olen kuitenkin poltellut kynttilöitä enemmän kuin aiemmin ja hommannut niitä punaisia jouluomenoita ja makeita mandariineja kulhoon keittiön pöydälle ja hommannut hopean värisen jouluvehkankin ruukussa ruokapöydän päälle. 

Läheiset saavat joululahjaksi neulomiani tuotoksia. Ne ovat aika hienoja, vaikka itse sanonkin.

Ai niin; kokeilin kuntavaaliehdokkuuttakin vuonna 2021, mutta se jäikin sitten kokeiluksi ja on yksi tarina erikseen.

Sellaista minulle kuuluu.

Mitä sinulle kuuluu?

Ikävä kyllä, en voi pitää vieraskirjaani avoinna, koska siihen alkoi tulla häiritseviä tekstejä aiemmin, joten se piti poistaa.

Toivottelen sinulle mukavaa ja lämmintä joulun aikaa ja paljon ihanaa lunta. 

Voi hyvin.

Kesä on edennyt huimaa vauhtia. Ensi viikolla elämme jo juhannuksen aikaa.

Itselläni on ensimmäistä kertaa moneen vuoteen koko juhannus vapaana töistä. 

Viimeistään juhannuksena aion uskaltautua uimaan järviveteen.

Tällä hetkellä koen pyöräilyn harrastuksistani mieleisimpänä ja olenkin jatkanut pyöräilyä ahkerasti pitkiä pyörälenkkejä maalaismaisemissa tehden.

Mäntsälän keskustan kauniiseen, viime vuosien aikana kunnostettuun joenvarteen tehty mobiilipohjainen suunnistusrata innosti minut taannoin kokeilemaan suunnistusta.

Olen lapsuudessani pitänyt suunnistamisesta paljon ja partioleireilläkin suunnistustaitoja tarvittiin.

Latasin puhelimeeni sovelluksen mobiilisuunnistusta varten, etsin sieltä Mäntsälän jokivarren kartan ja lähdin kokeilemaan.

Luovuin kompassin käytöstä heti alkumetreillä. Olin ottavinani kompassin avulla oikean suunnan, mutta suuntanuolen osoittaessa kotitaloni seinää kohti, päätin suoriutua reitistä karttaa lukemalla.

Reittejä on valittavana eripituisina ja rastit voi kiertää missä järjestyksessä haluaa. Rastien leimaaminen tapahtuu puhelimen avulla. Puhelimessa tulee olla qr-koodin lukeva toiminto.

Tavoitteenani oli löytää kaikki rastit ja löysinkin.

En ollut suunnitellut, missä järjestyksessä rastit kannattaa etsiä, joten paikoin edestakaisin kulkemiseen kului paljon aikaa ja kilometrejä kertyi. 

Kartan lukeminen luonnistui minulta hyvin ja rastien etsiminen oli hauskaa puuhaa. Muutamaa rastia en heti löytänyt, mutta jatkoin matkaani etsien puuttuvat rastit paluumatkalla.

Ensimmäisellä suunnistuskerralla en onnistunut rastien leimaamisessa. 

Rasteja on kaikenkaikkiaan 16 lähtörasti mukaanlukien.

Kotona luin ohjeet huolellisemmin ja noin viikon kuluttua ensimmäisestä suunnistuskerrasta lähdin kiertämään reitin uudelleen. Tällä kerralla onnistuin rastien leimaamisessa puhelimen avulla.

Toisella suunnistuskerralla aikaa kului huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisellä. Tiesin jo, mistä etsiä rasteja ja olin suunnitellut niiden etsimisjärjestyksen etukäteen. 

Kokeilin tällä kertaa sovelluksen kompassia uudelleen ja sen käyttö sujui jo paremmin.

Lintujen loppumaton viserrys antoi tahtia liikkumiselle. Kauniit maisemat hivelivät silmiäni ja mieli oli leppoisa luonnossa liikkuessa.

Suunnistus onnistuu myös ilman mobiililaitetta. Suunnistuskartan voi hakea Mäntsälän kunnantalon palvelupiste Vinkistä.

Mobiilisuunnistusta kannattaa kokeilla, mikäli suunnistamisesta pitää. 

Pitkät housut ovat tarpeen, koska rasteja etsiessä joutuu poikkeamaan paikoin "ryteikköönkin". Vesipullo on hyvä ottaa mukaan.

Aion käydä kesän aikana suunnistamassa muuallakin. Ainakin Hyvinkäältä löytyy mobiilisuunnistusreittejä.

Nautitaan kesästä!

Avonaisesta ikkunasta ruohonleikkurin ääntä kuunnellen kirjoittelen teille kuulumisiani.

Hulavanteeni nojailee edelleen omalla tutulla paikallaan olohuoneen seinää vasten. Muutaman kerran ohi kulkiessani olen ollut tarttumaisillani siihen harjoitellakseni, mutta ikkunasta ulos vilkaistuani valinnut mieluummin ulkoilun.

Olen pyöräillyt kevään aikana useita kilometrejä. Tavoitteenani on pyöräillä kesän aikana paljon.

Tällä hetkellä en tiedä mitään mukavampaa kuin pyöräilyn idyllisessä maalaismaisemassa lintujen laulua ja luonnon ääniä kuunnellen. 

Vaihtelun vuoksi pyöräilen erilaisia reittejä pitkin. Reitilläni tulee aina olla riittävästi ylä- ja alamäkiä. Pyörälenkkini pituus on tämän kevään aikana vaihdellut 19-34 kilometrin välillä.

Pyöräilystä, kuten mistä tahansa muusta liikuntamuodosta, saa hyvän ja reippaan mielen.

Sain taannoin toisen koronarokoteannoksen. Rokotteesta seurasi yhden päivän ajan kestänyt vasemman yläraajan kipu, joka lievittyi särkylääkkeellä.

Kaikkialla hoitohenkilöstö ei ole yhtä onnekasta. Moni hoitohenkilöstöön kuuluva odottelee edelleen ensimmäistä rokoteannostaan. Tämä asia todellakin ihmetyttää minua, koska rokotteita annetaan tällä hetkellä jo 45-vuotiaille perusterveille kansalaisille.

Huonokuntoisia potilaita hoitavat rokottamattomat henkilöt saattavat tietämättään esimerkiksi oireettomina taudinkantajina tartuttaa potilaitaan. Tällaisella voi olla kohtalokkaat seuraukset.

Mielessäni mietin, kuinka alhaalle voikaan hoitohenkilöstön arvostus vajota yhteiskunnassamme. Hoitotyötä tehdään kuormittuneina ja hoitajapulan vuoksi äärirajoilla. Hoitotyöntekijän terveys ja hyvinvointi ei tunnu olevan minkään arvoinen.

Kesästä tulee työntäyteinen. Sijaisia ei hoitotyöhön juurikaan saada. Kuulemani mukaan joillekin tahoille sijaispula on tullut tänäkin keväänä täytenä yllätyksenä. Hoitajapula on jatkuvaa, vuodenajasta riippumatta ja tulee pahenemaan entisestään, mikäli pikaiset korjaustoimenpiteet asian suhteen eivät käynnisty.

Työvuorosuunnitelma näyttää hurjalta; Joissain vuoroissa kesän aikana koko osastolla työskentelee ainoastaan yksi sairaanhoitaja perus/lähihoitajien lisäksi. Vaikka jälkimmäisinä mainitut ovatkin vahvoja hoitotyön osaajia, sairaanhoidollinen vastuu koko yksiköstä on sillä yhdellä sairaanhoitajalla. Tätä ei mielestäni voi kutsua enää erikoissairaanhoidoksi. Etenkään, kun joidenkin vuorojen kokonaisvahvuus osastolla näyttää olevan kolme hoitajaa. Vaikka työyksikkö on pienempi muihin verrattuna, on hoitajamäärä silti ajoittain liian pieni työkuormaan nähden. Toinen asia on, jos työvuoroihin järjestyy lisäapua. Kesän tilanne näyttää kuitenkin huonolta.

Toivottavasti pysymme kesän aikana terveinä. Pysykää tekin!

Mukavaa alkavaa kesää!

Helmikuuta eletään ja kovaa vauhtia mennään kevättä kohden.

Valoisuus on lisääntynyt ja valoa ainakin minun mieleni kipeästi tarvitsee.

Tänä talvena ei tarvitse lähteä pohjoiseen saakka lunta etsimään, vaikka tunturimaisemia onkin jo kova ikävä.

Elämme edelleen rajoitusten keskellä.

Minä sain taannoin ensimmäisen koronarokoteannokseni. Tehosterokotteen aika on keväämmällä.

Ensimmäisestä rokoteannoksesta ei tullut kummempia oireita. Tunsin itseni hieman väsyneemmäksi ja olkavarsi oli päivän verran kipeänä.

En kuitenkaan jaksa ajatella nyt koko korona-asiaa, muutoin kuin noudattamalla ohjeita ja suosituksia päivittäisessä elämässäni.

Keskityn mukavampiin asioihin, kuten vaikkapa harrastuksiin. 

Hulavanteeni on nojaillut toimettomana olohuoneeni seinää vasten. 

Tahtoisin edelleen päästä eroon vatsamakkaroistani tai ainakin vähentää niiden ja sisäelinrasvan määrää. Hulavanteen ahkera pyörittely voisi auttaa tässä asiassa paljon.

Olen ajoittain yrittänyt harjoitella vanteen käyttöä saaden sen pyörimään vyötärölläni maksimissaan neljän pyörähdyksen verran. Kymmenen minuutin harjoittelun jälkeen minua on pyörryttänyt ja olen kellahtanut hengästyneenä sohvalle makaamaan hiki otsallani.

Laji tuntuu vaikealta, vaikka olen katsonut ohjevideoita ja yrittänyt pyöritellä vannetta ohjeiden mukaisesti.

Ehkä opin, kun vain jatkan harjoittelua lannistumatta.

Sää on suosinut viime aikoina ulkoilua ajatellen. Auringonpaistettakin olemme osaksemme saaneet.

Ajoittainen kirpeä pakkanenkaan ei ole ollut esteenä ulkoilulle, mikäli on pukeutunut lämpimästi.

Olen sauvakävellyt paljon kuulokkeet korvissani musiikkia kuunnellen. Lenkkien lomassa olen askeltanut kuntoportaita ylös ja alas edestakaisin.

Tilasin itselleni joululahjaksi heijastinkankaasta tehdyn takin. 

Monesti olen ehtinyt ulkoilemaan vasta hämärän tullen ja heijastimet ovat tahtoneet unohtua hattuhyllylle. Heijastintakkiin pukeutumisen myötä näyn hyvin pimeässä ja lenkkeily on turvallista.

Lähtemisen vaikeus on minulle hankalin osuus lenkkeilyssä. Kun olen päässyt ulos saakka, liikunta on tuntunut askel askeleelta paremmalta ja lopulta jopa hyvältä.

Hiihtämässäkin olen käynyt jo muutamaan otteeseen tänä talvena. Pidän hiihtämisestä paljon, vaikka hiihtovauhtini ei päätä huimaakaan.

Alamäet hieman hirvittävät, mutta housut hulmuten ja polvet koukistuneina olen nekin alas laskenut silloin kun latu-ura on ollut hyvä. Jos en ole uskaltanut laskea jotain mäkeä alas, olen kääntynyt takaisin ja hiihtänyt läheisen pellon ympärille ajetulla ladulla.

Toivoisin latujen kunnossapitoa kotikunnassani myös viikonloppuisin, jolloin useimmat ihmiset viettävät vapaapäiviään ja lähtevät liikkeelle koko perheen voimin.

Hiihtäminen, kansallislajimme, on hyvää liikuntaa, joka sopii kaikenikäisille.

Läskipyöräni on lomaillut viime syksystä saakka. Olen pyöräillyt viimeeksi lokakuussa Lapin reissullani. 

Toivottavasti kiipeän pian takaisin pyöräni satulaan.

Nyt kannattaa nauttia talvesta ja talvisista harrastuksista, kun lunta kerrankin on riittämiin.

Aurinkoa kaikille!

Jälleen on vierähtänyt aikaa kokonainen kesä siitä, kun olen viimeeksi kirjoitellut kuulumisiani blogiini.

Tavallisesti kesäaika on ollut työrintamalla hiljaisempaa, mutta tämä kulunut kesä oli poikkeus.

Pääsin toki alku- ja loppukesällä viettämään lomiakin ja juuri tällä hetkellä olen lopettelemassa yhtä lyhyehköä lomapätkää.

Kaipasin todellista ajatusten nollauslomaa ja päätin viettää sen Lapin kauniissa maisemissa, Äkäslompolossa, luonnon rauhassa.

Matkustin pohjoiseen yksin ja olen viettänyt aikaani omissa oloissani pienoisessa mökissä asustellen, väkijoukkoja välttäen ja turvavälit muistaen. 

Kauppaostokseni tein hyvissä ajoin ennen Lappiin saapumista ja jos on tarvinnut jossain asioida, olen toiminut suojain kasvoillani ja vastuullisesti myös hygienian hoidon suhteen.

Mikäänhän ei ole mahdotonta, mutta uskoisin että oma mahdollisuuteni saada koronatartunta pohjoisen reissulta ja viedä sitä muualle on hyvin minimaalinen. 

Tartunnan voi tänä päivänä saada lähestulkoon mistä tahansa. Tämän vuoksi onkin tärkeää noudattaa annettuja ohjeistuksia.

Ruska-aika alkaa olla jo ohi, mutta kaunista maaruskaa olen saanut ihailla silmän kantamattomiin lomani aikana.

Sain läskipyöräni mahdutettua autoni kyytiin irroittamalla siitä eturenkaan kuljetuksen ajaksi. 

Olen pyöräillyt, sauvakävellyt ja kävellyt ilman sauvoja tunturimaisemissa.

Olen nauttinut jokaisesta hetkestä täysin rinnoin.

Eräänä päivänä vuokrasin sähkö fatbiken ja kiersin sillä Kukastunturin reitin, joka oli pituudeltaan n. 20 km. Sähköistä avustusta tarvitsin jyrkempiin nousuihin. Muuten pärjäsin suht hyvin ilman avustusta. 

Tämä oli ensimmäinen kertani sähköpyörän satulassa. Täytyy kyllä sanoa, että oli hyvin miellyttävä tuttavuus.

Kerran pyörähdin muutaman kierähdyksen alaspäin menetettyäni pyörän hallinnan jyrkässä nousussa. Tahattomasti lähdin ikään kuin keulimaan ja eturengas kääntyi poikittain. 

Kaaduin ja hieman kierin. Nousin ylös, nostin pyörän maasta ja jatkoin matkaa pyörää työntäen tasaisemmalle alustalle, josta nousin takaisin satulaan.

Tunturin huipulta oli huikeat näkymät.

Tunturista alaspäin laskiessa maisemat vilisivät silmissä yhdessä tähänastisen eletyn elämäni kanssa.

Sähköpyörällä ajoreissulta ei tullut kuvia napattua, vaikka kuvattavaa olisi ollut runsaasti.

Täytyy tunnustaa, että olen edelleenkin hieman "pihalla" näistä tuntureista ja toteankin vain tässä, että tuntureihin tuli kavuttua pyörällä ja ilman pyörää, tuntureita sen kummemmin nimeämättä. 

Tiedän, että tuntureita tuolla on seitsemän kappaletta ja kolme niistä taisin "valloittaa".

Kerran olin hieman eksyksissä sumuisessa säässä, mutta en sitten kuitenkaan eksynyt. Hyvä niin.

Aurinko ei ole lomani aikana juurikaan näyttäytynyt. 

Pääsääntöisesti sää on ollut enemmän tai vähemmän sumuinen. Mielestäni on ollut oikein hyvä ulkoilusää koko ajan.

Iltaisin olen levännyt ja rentoutunut mökissä, laittanut ruokaa, lueskellut, katsellut tietokoneelta rästiin jääneitä ohjelmia ja saunonut vimmatusti.

Kaikki ikävät asiat ovat pyyhkiytyneet mielestäni viikon aikana.

Kun mahtavat maisemat avautuvat silmien eteen tunturin laella seisoessa, on siinä perspektiiviä kerrakseen ja ehkä oppii tarkastelemaan asioita laajempina kokonaisuuksina.

Pian pakkaan tavarani ja "alamäki" kohti etelää alkaa.

En haluaisi lähteä, mutta en voi jäädäkään.

Ehkä palaan keväthangille hiihtelemään.

Oikein hyvää ja turvallista syksyn jatkoa teille kaikille!

Kesäloma, osa 1, alkaa olla jo puolessa välissä.

Viimeinen vuosi on tuntunut raskaalta sairastelun, huolien ja monien muutosten vuoksi.

Onnekseni olen saanut tämän vuoden puolella viettää useammin lomaa, koska sairausloman vuoksi viime vuodelta jäi lomia pitämättä. 

Tällä meneillään olevalla lomallani olen tehnyt kaikkea sellaista, mikä on tuntunut mukavalta.

Olen jälleen kerran saanut pureman kuntoilukärpäseltä ja olenkin viiletellyt pitkin teitä ja polkuja läskipyörälläni.

Pyöräilyä ei malttaisi millään lopettaa ja tuntuu, että pian on päästävä takaisin pyörän satulaan.

Nautintoa lisää lintujen loputon liverrys ja metsän taianomainen rauha.

Olen huomannut kuntoni kasvavan ja pääsen jo useamman mäen polkien ylös, peffa tiukasti kiinni satulassa.

Vaa'an viisari pysähtyy itsepäisesti yhteen ja samaan kohtaan. 

Pääasia kai on, että tuntee olonsa kohenevan ja hyväksi.

Pyöräilyn lisäksi olen harrastanut liikuntaa sauvakävelemällä.

Tuo tämänkertainen liikunnan lisäämis päätös lähti oikeastaan liikkeelle siitä, kun konttasin taannoin potilashuoneen lattialla etsien vuoteen alta erästä pientä juttua.

Lattialta ylös nouseminen tuntui melko hankalalta. Ajattelin, että tähänkö on (taas) tultu? On tekojen aika.

No; Tällä hetkellä kolottaa polvien lisäksi nilkkoja, vatsan seutua, kylkiä ja peffaa liikunnan seurauksena. Mutta on se sen arvoista.

Tänään vietän lepopäivää.

Olen joulusta saakka opiskellut verkossa englannin kielikurssia. 

Pyrin opiskelemaan englantia viisi kertaa viikossa, tunnin kerrallaan. 

Lomien ulkopuolella ei niin tiiviisti tule opiskeltua, mutta jonkin verran kuitenkin.

En ole rohkaistunut puhumaan englantia sen enempää kuin ennen kielikurssia, mutta sanavarasto on karttunut mukavasti. Siitä taas on hyötyä esimerkiksi englanninkielistä kirjallisuutta lukiessa. 

Kaikesta on aina jotain hyötyä.

Ikkunoiden pesu saa odottaa. 

Leivon joskus ensi viikolla. Haluan tehdä juustokakkua. En vielä ole päättänyt, minkä makuisen kakun valmistan.

Ehkä ajelen jonain päivänä käymään Savossa.

Tämäkin loma loppuu joskus. 

Tällä hetkellä minulla on samanlainen fiilis kuin Napapiirin sankarit 3 -elokuvan Jannella, joka päätti ettei mene enää töihin hiihtohisseille.

Minun on kuitenkin työhöni palattava. Eikä itse työssä mitään vikaa olekaan. Pidän työstäni, kuten olen aiemminkin todennut.

Viime aikoina on kuitenkin tuntunut pahalta muiden työni mukana kulkevien asioiden vuoksi.

En kuitenkaan nyt ajattele töitä, vaan keskityn lomailuun.

Hyvää kesää ja auringonpaistetta!

Kesä on täällä taas. 

Ilma on ollut lämmin, aurinko paistaa ja lintuset livertävät. 

Luonto on herännyt ja kaikkialla alkaa olla taas kaunista.

Ihan pian pääsen viettämään ensimmäistä kesälomapätkää. Onneksi tilanne tällä hetkellä on sellainen, että lomalle pääsee. 

Takana on oikea muutosten kevät.

Suunnitelmissani on tehdä lomallani kaikkea ihan tavallista. Sellaista, joka vie ajatukset tehokkaasti pois arjen "tohinoista".

Luonnossa liikkuminen rauhoittaa ja antaa voimia.

Aion tehdä pyöräretkiä luontoon. Etsiskelen sellaisia reittejä, joilla en vielä ole käynyt. Tallennan luonnon kauneutta kamerallani. 

Olen pitkästä aikaa kiinnostunut leipomisesta. Kivoja reseptejä olenkin ottanut talteen sieltä täältä.

Ikkunat ajattelin pestä ja laittaa parvekkeen kesäkuntoon.

Lomalle pääsemisen ajatus tuntuu ihanalta. Toivon, että toteutan edellä mainitut asiat ja paljon muutakin. 

Usein tahtoo käydä niin, että suunnittelen kaikenlaista ja loman loppuessa huomaan, etten ole toteuttanut suunnitelmistani puoliakaan.

Kunhan nyt edes jotain.

Tarvitsen voimia syksyä varten. Silloin on edessä toimenpide, jota en kovin innokkaasti odota. Olenkin huomannut sysääväni ajatusta jatkuvasti tuonnemmaksi mielestäni.

Uimahallit availevat oviaan kesäkuun alussa. 

Mietin, uskaltaisinko mennä vesijuoksulle pitkähkön tauon jälkeen. Olisiko kuitenkin turvallisempaa pitäytyä lenkkeilyssä ja pyöräilyssä.

Vaikka rajoituksia puretaan, Korona on silti keskuudessamme.

Taannoin kävin kävelemässä kuntoportaissa. 

Sinnikkäästi kipusin portaita ylöspäin pysähtyen välillä puuskuttamaan kaiteesta kiinni pitäen. 

Kovakuntoisimmat juoksivat rappusia ylös ja alas.

Alaspäin laskeutuminen oli huomattavasti mukavampaa. Urheasti kipusin rappuset ylös ja alas useamman kerran.

Seuraavat kaksi päivää menivät kipuillessa. Pohkeeni olivat niin kipeät, että kotitalon rappusien kiipeämisen sijaan piti käyttää hissiä.

Ehkä seuraavalla kerralla muistan venytellä.

Valmistaudun uuteen, alkavaan viikkoon annoksella metsämarja-suklaa-jäätelöä.

Auringon valoa ja lämpöä kaikille!