Viikonloppuna töihin ajellessani ihastelin lumista maisemaa. Vaikka lunta ei paljoa olekaan, tien varrella olevat puut olivat kauniita ohuine lumipeitteisine oksineen.

Viikon kuluttua on jouluaatto. Itselläni on joulumieli jälleen täysin kadoksissa. On toki mukavaa katsella ja kuunnella töissä ihmisten eriasteista "jouluhörhöilyä". Kellä sitä on enemmän, kellä vähemmän.

Minä elelen päivän kerrallaan. Käyn töissä ja huilailen vapailla. Joulukoristelu on tänäkin vuonna helppoa. Vuodentakaiset joulukoristeet kun ovat valmiiksi paikoillaan viime joulusta. Samoin kuin viime jouluna edellisjoulusta ja niin edelleen. Tarvitsee vain pyyhkiä pölyt niistä. Lisäksi käyn ostamassa pienen muovikuusen olohuoneen nurkkaan. Jos nyt edes sen verran saan aikaiseksi.

Isäni toi aikoinaan meille oikean joulukuusen joka joulu. Kuusen tuoksu oli ihana. Kun kuusi oli sulanut, kannoin sen olohuoneeseen. Yhdessä pojan kanssa koristelimme sen. Kuusen latvatähti oli joka joulu kateissa ja loppujen lopuksi kävin ostamassa uuden. Voi olla, että meillä on jossain varaston nurkassa monta kuusen latvatähteä jemmassa...

Isäni kuoleman jälkeen olen kerran käynyt ostamassa joulukuusen kotiimme. Kun kuusi oli sula, kannoin sen olohuoneeseen paikoilleen. Siinä silmieni edessä,  ja yks kaks, kuusesta varisi lähestulkoon kaikki neulaset lattialle ja jäljelle jäi pelkkä alaston ranka. Kannoin rangan roskakatoksen ulkopuolelle seinää vasten joulumieltä tuomaan ja poiskuljetusta odottelemaan. Tämän jälkeen en ole joulukuusta ostanut.

Poikani on jo täysi-ikäinen. En oikein osaa sanoa, viihtyykö tuonikäinen joulunaikaan kotosalla. Kai hänkin jonkinasteista joulutunnelmaa kotiin odottaa. Kyllä minä jonkinlaista jouluateriaa virittelen tarjolle, sekä mandariineja ja niitä tummanpunaisia omenia pöydälle, käärepaperin ympäröimiä konvehteja ja glögiä. Tottakai poikani myös joululahjan saa.

Huomenna työpaikallani tarjotaan jouluateria. Minua hieman harmittaa, kun en itse pääse sitä syömään. Ilmainen ateria tuntuu aina tervetulleelta. Huomenna alkavat yövuorot, enkä viitsi ajella 60 kilometrin ylimääräistä matkaa jouluaterialle lounasaikaan. Jäisin tappiolle; Ilmainen ruoka versus bensiinin hinta. Tosin saisin syödä hyvää jouluruokaa ja nauttia tunnelmasta.

Loppujen lopuksi en itsekään tiedä, mitä mieltä olen joulusta. Joulunajassa on monia mukavia asioita. Tunnelman ja jouluruoan lisäksi hautausmaalle kynttilöiden vieminen ja kynttilämeren ihailu on ainutlaatuinen kokemus. Kauneimmat joululaulut täytyy kokea joka vuosi ja joululaulujen kuuntelu, sekä laulaminen ovat miellyttäviä ajatuksia. Kotona kynttilöiden sytyttäminen luo tunnelmaa. Siisti koti, kunhan sen vain siistiksi saa.

Tänä vuonna olen pääosin vapailla jouluna mennen töihin vasta Tapaninpäivänä. Olisin toki voinut viettää joulun työmaallakin. Pyhälisiä olisi tullut mukavasti ja pidän hoitotyöstä todella paljon, vaikka se välillä haasteellista onkin monella tapaa. Kuitenkin arvostan myös pitkiä vapaita ja sikäli on mukavaa, kun vapaapäiviä on neljä peräkkäin.

Ehkä joulussa minua eniten ahdistaa yksinäisyys, kun ei ole ihmisiä ympärillä. Toisaalta taas viihdyn usein ylhäisessä yksinäisyydessäni. Töissä tapaan paljon erilaisia ihmisiä ja oma rauha on tervetullutta työn sosiaalisuuden vastapainoksi. Ehkä minulle on jäänyt tietynlainen asenne joulunvietosta niistä jouluista, jolloin ei sosiaalista elämää ollut ja rahaakin oli hyvin niukasti jos ollenkaan mihinkään ylimääräiseen. Monenlaista on nähty ja koettu.

Kuulin taannoin hyvin surullisen uutisen eräästä ihmisestä ja se sai minut pohdiskelemaan, kuinka pinnallisia me ihmiset loppujen lopuksi voimmekaan olla ja kuinka arvokasta on, jos omistaa edes yhden oikean ystävän. Omalta osaltani yritän luvata tulla ensi vuonna edes hitusen paremmaksi ihmiseksi ja ajatella enemmän muutakin kuin omaa napaani.

Tänään elämme tätä päivää. Huomisesta ei voi kukaan tietää. Ehkä minäkin saan itseni oikein lämpimälle joulumielelle lähempänä joulua. Viikossa ehtii tapahtua paljon asioita, ainakin minun elämässäni. Jos en muuta lämpöä sieluuni saa, voin aina vääntää auton penkinlämmittimen täysille, niin takamuksen alueelta nousee höyry vielä pitkän aikaa autosta nousemisen jälkeen.

Ihanaa, rauhallista, lämmintä ja sydämellistä joulunaikaa ihan jokaiselle! Koetetaan pitää mielessämme Joulun perimmäinen sanoma.

En ole koskaan omistanut henkilövaakaa. Olen ollut mielissäni, jos joskus housuni ovat tuntuneet liian suurilta päälläni ja huolestunut niinä hetkinä, kun vaatteet ovat alkaneet kiristää liikaa.

Eilen sain isoäitini jäämistöstä mm. Henkilövaa'an ja pitihän minun sen päälle nousta seisomaan. Lukema näytti 10 kg kevyemmältä kuin 10 viikkoa takaperin samalle vaa'alle noustuani. Olin hyvin iloinen ja juhlan kunniaksi korkkasin miniluumutomaattirasian.

Olen toki työpaikallani punninnut itseäni vaivihkaa silloin tällöin, kun kukaan ei ole huomannut. Jokaisella kerralla olen havainnut painon tippuvan vähän kerrassaan alaspäin. Sisareni kehoitti minua ostamaan uudet housut, sillä takataskuni ovat alkaneet roikkua uhkaavan alhaalla. Ajattelin kuitenkin hakeutua housuostoksille vasta sitten, kun housuja täytyy molemmin puolin käsin kannatella. Olen toki kuullut vöidenkin olemassaolosta, mutta en oikein pidä niistä. Vyö tuntuu epämukavalta ja vatsamakkarat pursuavat vieläkin ikävämmin vyön yläreunan yli. Henkseleitä en ole kokeillut.

Sain isoäitini jäämistöstä myös uudenkarhean tehosekoittimen. Ajattelin opetella valmistamaan terveellisiä smoothieannoksia virkistämään oloa ja antamaan energiaa syksyn pimeisiin ja koleisiin aamuihin.

Painonpudottamisen halu minuun iski katsellessani kuvia isoäitini hautajaisista. Kuvista näkyi, että olin antanut itseni kasvaa leveyssuunnassa ja rupsahtaa kunnolla. Aloitin painonpudottamisen välittömästi. 

Aloin välttää ruokavaliossani kaikenlaista ylimääräistä sokeria. Pullat, karkit, mehut, limonadit, jugurtit ja sipsit jätin pois. Luovuin vaaleasta leivästä ja sämpylöistä. Kahvini olenkin nauttinut mustana ja sokerittomana jo puolentoista vuosikymmenen ajan, koska aikoinaan työpaikan taukotilan jääkaapista ei koskaan löytynyt kahvimaitoa, eikä kaapista sokeria. 

Aluksi välttelin kaikkia leipiä, mutta viime viikkoina olen kuitenkin syönyt pari ruisleipäviipaletta päivässä. En tiedä tällä hetkellä mitään parempaa kuin Vaasan ohuenohuet ruispalaviipaleet.

Aamuvuoroissa ollessani käyn työpaikan ruokalassa ruokailemassa ja lastaan lautaselleni paljon kasviksia ja pienemmän määrän pääruokaa. Pyrin siihen, että ruokailen tasaisin väliajoin pienen määrän kerrallaan ja terveellisesti. Yritän herätä ajoissa, että ehdin nauttimaan aamiaisen. Koetan myös pitää kiinni siitä, että ruokailen yhden lämpimän aterian päivässä.

Sauvakävelylenkillä käyn silloin kun sattuu huvittamaan. Kesällä kävin useasti uimassa. 

Tällä hetkellä olen siis 10 kiloa keveämpi. Poistippuneet kilot olivat vasta ne helpoimmat kilot ja vaikeuksien aika painonpudottamisen suhteen koittaa vielä. Pyrin kuitenkin jatkamaan matkaani valitsemallani tiellä. Paljon on vielä kevennettävää. Tavoitteenani on pysyvä muutos. Yritän pitää huolta terveydestäni ja välttyä puolentoista sivun mittaiselta lääkelistalta tulevaisuudessa. Teen ne asiat, mitä itse voin tehdä. Kaikkea ei voi hallita, eikä kaikkeen vaikuttaa.

Isoäidilläni on ollut tärkeä rooli elämässäni. Hän on antanut minulle paljon tärkeitä ohjeita ja neuvoja. Jollain tapaa hassua, että juuri hautajaiskuvia katseltuani syntyi tuo elämäntapamuutospäätös. Isoäitini kun oli eläessään usein huolissaan ylipainostani.

Isoäitini oli myös merkittävässä roolissa, kun pari vuotta takaperin päätin palata takaisin hoitotyön pariin.

Syksy on tullut ja tänä iltana kaivoin esille ja päälleni lämpimän fleecehupparin. Pidän paljon syksystä, mutta viime vuosina näihin aikoihin mieleeni on hiipinyt myös alakuloisuus. Eilen tuli kuluneeksi seitsemän vuotta kaksosveljeni kuolemasta. Tällä viikolla isäni kuolemasta tulee kuluneeksi kuusi vuotta. Aika kuluu ja suru muuttaa muotoaan, mutta se ei koskaan täysin katoa. Onneksi heistä ja heidän elämistään on olemassa lukemattomia mukavia ja rakkaita muistoja.

Kuluneena kesänä en juurikaan reissannut mihinkään suuntaan. Parin viikon ajan lomailin; Viikon alkukesällä ja toisen viikon elokuun lopussa. Elokuussa tosin käväisin Kuopiossa parin päivän reissulla. En muistanutkaan, miten ihana kaupunki Kuopio onkaan. Ihmisetkin siellä ovat aivan erilaisia ja leppoisampia kuin täällä etelässä. Ei sitä aikoinaan pienen lapsen kanssa Kuopiossa asuessa ymmärtänyt ympäristön kauneutta, mukavuutta ja ihanuutta. Mukava oli nyt käydä paikan päällä toteamassa asia. Puijon tornissakin kävin ihailemassa maisemia ja Puijon portaita tuli kavuttua ylös ja alas kuntoilumielessä. Alaspäin oli mukavampi ja sujuvampi mennä.

Syksyyni kuuluu työntekoa ja painonpudotusta. Muutama koulutuspäiväkin on tiedossa Helsingin puolessa. 

Lähden keittämään iltateetä. Tämän jälkeen onkin aika painua pehkuihin ja asetella tyyny hyvin. Eräs hyvin tärkeä asia painon hallinnassa on se, että nukkuu hyvin. Myös tyynyn on oltava hyvä ja hyvin.

Mukavaa syksyä kaikille. Pukeutukaa lämpimästi!

Täällä taas...Lähes vuoden tauon jälkeen...

Aurinko paistaa ja linnut laulavat, luonto vihertää ja kukat kukkivat. Kesä tulee ja toivottavasti saamme nauttia auringonpaisteesta pitkään. Tosin nautin myös ukkosenilmoista, eikä kesäsateessakaan mitään pahaa ole.

Minun elämääni ei kuulu mitään uutta ja ihmeellistä. Elämä on mennyt eteenpäin omalla painollaan.

Työelämässä olen viihtynyt ja viime vuoden lopulla aloittelin sairaanhoitajan työtehtävissä.

Kotikulmilla olen viihtynyt paljon. Kolmivuorotyö on vienyt veronsa ja parin päivän mittaisilla vapailla ei ole oikein viitsinyt kauemmaksi ajella. Viime syksynä kävimme viikon ajan lomailemassa Ylläksellä. Tuolloin ruska-aika oli jo ohi ja sinne satoi ensilumi. Reissu oli mukava, vaikka sää olikin kolea. Lämpimällä pukeutumisella selviytyi hyvin. Viikkoon sisältyi paljon ulkoilua ja retkeilyä, sekä mukavia hetkiä hyvässä seurassa.

Viime joulun vietin osin töissä ja osin vapaalla, kuten myöskin vuodenvaihteen ja pääsiäisen. Omasta vapaasta tahdostani.

Pian koittaa pieni kesälomapätkä ja sitä odottelen kuin kuuta nousevaa. Tuntuu hyvältä päästä vähän levähtämään ja latailemaan akkuja, vaikka kyse onkin melko lyhyestä lomasta. Todennäköisesti ajelen tuolloin käymään Savossa.

Ensi keväänä meidän perheessämme vietetään toivon mukaan ylioppilasjuhlia. Sitä ennen on ohjelmassa autokoulua, kutsunnat ja tiukkaa opiskelua :-)

Sauvakävelyä olen harrastanut aina, kun olen sille päälle sattunut. Sauvakävely auttaa hyvin niska-hartiaseudun "jäykkyyteen". Uimassa en ole vielä tänä vuonna käynyt, enkä avannossakaan juuri ollenkaan menneen talven aikana. Uimahallia asuinkunnastani ei löydy, eikä uimahallissa käynti ole juuri houkutellutkaan. Johtuisiko pitkälti siitä, että kevään aikana uutisoitiin eräässä uimahallissa vedessä lilluneista pökäleistä...Yrrrk :/

Vanhan kunnon Toyotani kuulumisista sen verran, että se meni jälleen katsastuksesta läpi. Pientä ruostevauriota helmassa, mutta se on korjattavissa. Auton radio ei toimi edelleenkään, mutta ei se haittaa. Työmatkoilla on jo töihin mennessä mukava suunnitella tulevaa työvuoroa ja töistätulomatkalla purkaa mielessään läpi kuluneen vuoron tapahtumia.

Valtakunnassa siis kaikki kutakuinkin hyvin. Toivottavasti teilläkin! Koetetaan nauttia kaikesta, mitä meillä on. Juuri nyt. Huomisesta kun ei kukaan tiedä.

Mukavaa loppukevättä ja edessä olevaa kesää tasapuolisesti kaikille! Lämpöä ja rakkautta!

Kevät meni minun osaltani nopeasti ja päästiin kesään. Juhannus tuli ja meni ja pian on jo heinäkuu. Sää on ollut vaihteleva, mutta on silti mukavaa, kun on kesä.

Olen edelleen mukana työelämässä ja olen viihtynyt työssäni hyvin. Edelleen teen lähihoitajan työtä ja minusta se on ollut mukavaa. Aamuheräämisiin olen tottunut ja kaikkia kolmea vuoroa on mukava tehdä. Kesälomaa minulla ei tänä kesänä ole, mutta ei se haittaa. En koe olevani loman tarpeessa.

Kesän alussa olimme yhden vuorokauden ajan Rantasalmella paikallisessa lomakeskuksessa juhlimassa sukulaisen syntymäpäiviä. Paikka oli melko hieno ja sijainti upea. Majoituimme isoon mökkiin, jossa oli hulppeat tilat ja iso terassi. Aurinko paistoi ja ilma oli lämmin. Ruoka ja seura oli hyvää ja nauroimme paljon.

Juhannuksen sain vapaaksi töistä ja suuntasimme kulkumme Ruotsin risteilylle. Meitä oli matkassa kuuden hengen porukka ja majoituimme promenadehytteihin, joiden ikkunoista pääsi mukavasti seuraamaan laivaelämää. Kovinkaan paljoa emme hyteissä viettäneet aikaa, vaan ihailimme maisemia, merta ja upeita auringonlaskuja laivan kannelta, kiertelimme paikkoja, teimme pikkuostoksia, söimme hyvin laivan buffetissa ja nautiskelimme koko rahan edestä. Hauskaa oli ja "pötsi" paisui. Syksyllä on sitten aikaa laihduttaa.

Tukholmassa vietimme päivän paikkoja kierrellen ja puistossa istuskellen. Ilma oli lämmin ja aurinko paistoi täydeltä terältä :-). Kuvia en napsinut tältäkään reissulta. Olen ollut todella laiska valokuvaamisen suhteen viimeisen vuoden aikana. Olisivathan valokuvat mukavia muistoja, mutta muistot tulevat säilymään mielessäkin.

Vaikka laivareissu oli mukava elämys, olen kuitenkin enemmän Suomen luonnon rauhassa viihtyvä ihminen ja mökkijuhannus on enemmän minun juttuni.

Kesäkukkasia en ole vieläkään saanut hankittua parveketta kaunistamaan. Itse asiassa parveketta koristavat vieläkin kynttilälyhdyt ja ikkunalaudalla joulukynttelikkö. Saankohan korjattua sen varaston tiloihin ennen ensi joulua? Jää nähtäväksi.

Toyota kulkee edelleen ja läpäisi katsastuksen keväällä. Pientä remonttia autovanhukselle piti tehdä ennen katsastusta. Jarrulevyt ja jarrupalat, sekä kuskin puoleinen sivupeili vaihdettiin uusiin. Kallista on autoilu remontteineen, vakuutusmaksuineen ja ajoneuvoveroineen. Ilmankaan ei voi elää, koska esimerkiksi työpaikkani sijainti on sellainen, ettei sinne oikein julkisia kulkuvälineitä käyttäen ajallaan pääsisi.

Liikunnan suhteen olen jälleen ollut laiska. Minun kun piti alunperin treenata koko kulunut vuosi tämän kesän triathlonkilpailuja varten. Vapaa-ajalla kotisohva on vetänyt enemmän puoleensa. Jospa jonain päivänä tormistaudun. Kevyempänä työntekokin sujuisi ketterästi.

Näillä mennään!

Mukavaa kesän jatkoa kaikille! Toivotaan paljon auringonpaistetta ja lämpimiä ilmoja! Nautitaan elämästä, päivä kerrallaan :-).

Onkin kulunut pitkä aika siitä, kun olen viimeeksi päivittänyt blogiani...

Viimeisimmässä tekstissäni uhosin aloittavani triathlon harjoittelun oikein toden teolla ja osallistuvani ensi kesänä kisoihin... :-) ...En ole juuttunut pyörän polkimiin kiinni, hukkunut, enkä myöskään kompastunut pahasti juoksulenkillä...Toisin sanoen harjoitteluni tyssäsi heti alkumetreille, kuten arvata saattaa.

Pitkällisen hiljaisen harkinnan jälkeen päätin kaikessa hiljaisuudessa kokeilla hoitotyön pariin paluuta. Tuota paluuta olen tehnyt viime syksystä alkaen.

Aloittelin sukulaisihmisen hoidosta. Hänen hoitoonsa osallistuin neljän kuukauden ajan aina viime jouluun saakka. Kyseisen hoitopestin loputtua palasin takaisin kotisohvalle ja mietin, että tätäkö tämä nyt sitten on hamaaseen tulevaisuuteen; Kotisohvalla makoilemista toimettomana...Päätin alkaa etsiä itselleni työpaikkaa.

Pohdiskelin, että en halua aloitella sairaanhoitajan työssä, koska olen ollut poissa hoitolaitosmaailmasta viimeisten viiden vuoden ajan ja se on mielestäni melko pitkä aika. Koska minulla on myös lähihoitajan koulutus, päätin lähteä liikkeelle siitä.

Selailin työpaikkailmoituksia ja löysin itseäni kiinnostavan ja minulle sopivan työpaikan. Mietin, pohdin ja "pureskelin" asiaa vielä hetken aikaa ja rustasin hakemuksen laittaen sen saman tien menemään. Muutaman päivän kuluttua istuin jännittyneenä työhaastattelussa ja työnteon aloitin helmikuun alussa ensin osa-aikaisesti katsastellen, miten sujuu ja ensi viikolla aloittelen työntekoa täysipäiväisesti.

Vaitiolovelvollisuuteni vuoksi en mainitse työkuvioistani paljoakaan. Työpaikkani on toisella paikkakunnalla ja toimenkuva on haasteellinen, mutta pidän työstäni kovasti ja haluan siinä pärjätä hyvin. Paljon on alkuun työtä tehtävä, sillä mm. kaikki luvat tulee suorittaa ajantasalle työnteon ohessa. Kyllä se siitä sitten helpottaa, ajan kanssa.

Aion keskittyä työntekoon täysillä ja katsoa kaikessa rauhassa, siirrynkö joskus tulevaisuudessa työskentelemään sairaanhoitajan tehtävissä. Sairaanhoitajan ja lähihoitajan peruspalkoissa taitaa olla "huima" parin sadan euron ero, joten en nyt niin kauheasti ole hötkyilemässä sairaanhoitajan työn perään. Lähihoitajan toimenkuva sopii minulle hyvin tässä vaiheessa.

Olen tottunut nukkumaan aamuisin pitkään, joten aamuvuoroon lähtö kukonlaulun aikaan kehtuuttaa todella paljon ainakin näin alussa. Kai siihen tottuu ajan myötä ja onneksi kevät ja kesä ovat tulossa, päivät ovat pidentyneet ja valoisuus lisääntynyt. Yövuoroja en ole tehnyt vuosikausiin. Viimeeksi siihen maailmanaikaan, kun lapseni oli vielä vuorohoitopäiväkodissa. Osaan kyllä nukkua hyvin myös päiväaikaan, joten en usko, että yövuorojen teosta tulee ongelmaa. Aika näyttää.

En olisi aiemmin uskonut, että hoitotyön pariin enää palaisin, vaikka olen ollut sitä mieltä, että olen henkeen ja vereen hoitajaihmisiä enkä oikein osaa mitään muuta.

Jos nyt jotain negatiivista oikein etsimällä etsii, niin hieman hiertää tuo lomarahojen 30 % leikkaaminen ja työtuntien pidennys 24 h/vuosi. Tai jotain sinne päin...Toisaalta taas, perheeni on kitkutellut pitkän aikaa pienellä rahalla eteenpäin, joten nykyinen kuukausipalkka ikä- ja vuorolisineen tuntuu tässä vaiheessa kovin ruhtinaalliselta. Siinä vaiheessa kiehun naama punaisena savun noustessa korvista, mikäli sunnuntailisät aiotaan poistaa. Olen kuitenkin optimistinen ja ajattelen, ettei näin tule tapahtumaan.

Tykkään työstäni näin lyhyen kokemuksen perusteella. Toivottavasti asiat palautuvat mieleen nopealla tahdilla ja toivottavasti työssäni pärjään. Olen tehnyt myös paljon pohjatyötä ja lueskellut alan uusimpia tutkimuksia ja hoitotyön kirjallisuutta...Joutessani...

Siinä kaikki työkuvioista.

Tänään on ollut kaunis ja aurinkoinen päivä. Kävin iltapäivällä pitkällä lenkillä ja se teki todella hyvää. Liikkeelle lähteminen toki kehtuuttaa jonkin verran joka kerta. Pitäisi saada nyt itsestään irti sen verran, että pääsisi liikkeelle ja lenkille ainakin 3 kertaa viikossa. Hyvin paljon voi itse tehdä oman mielenvirkeytensä ja jaksamisensa eteen. Yritän pakottaa itseni liikkeelle ja pitää mielessäni, kuinka mahdottoman hyvä olo liikunnasta tulee.

Valokuvausta en ole harrastanut pitkään aikaan, joten uusia kuvia minulla ei ole nyt teille näyttää. Ehkä piristyn senkin asian suhteen ja saan uutta intoa, kun ilmat alkavat lämmetä ja luonto vihertää.

Toyotani päätin laittaa kuntoon viime syksynä ja siihen tehtiin melko hinnakas remontti. Nyt auto taas kulkee, vanha kunnon kaveri :-). Seuraava katsastus on toukokuussa. Hieman ärsyttää aamulla aikaisin raapata auton ikkunoita ja toisinaan taas etsiskellä autoa lumen alta, mutta kevät tulee kohisten ja liikkeelle lähteminen helpottunee huimasti, myös autolla.

Elämänkumppania en ole vierelleni löytänyt edelleenkään, mutta en häntä ole aktiivisesti etsinytkään. Loppujen lopuksi taidan olla enemmän itsenäisesti elelevää tyyppiä. Vaan eihän sitä koskaan tiedä, mitä se elämä vielä minulle antaa.

Maailmanmestaruuskisat Lahdessa ovat päässeet vauhtiin ja Suomeen saatiin upeasti jo hopeamitali tänään lauantaina naisten hiihdossa. Jotenkin silmääni miellyttää kovasti Suomen naisten hiihdon edustusasu värityksensä puolesta.

Näillä mennään! Lueskelen vielä iltani ratoksi lääkehoitoa ja nestehoitoa.

Mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille! Palaillaan...

Tähän alkuun pahoitteluni, etten ole päivittänyt blogiani taas pitkään aikaan. Anteeksi!

Kesä on mennyt nopeasti ja ilmassa on jo syksyn tuntua. Koulut täällä päin alkavat ensi viikon tiistaina. Poika aloittaa lukiourakan ja uusia kirjoja olemme jo ensimmäistä kurssia varten tilanneet ja niitä myös postin mukana kotiimme saaneet. Kaikki kirjat on ostettava uutena, koska opetussuunnitelma muuttui ja vanhojen kirjojen markkinoita ei ole. Ajattelin sivistää hieman itseäni ja lueskella noita lukiokirjoja matkan varrella. Erityisesti minua kiinnostaa psykologian kirjan avaaminen. Sen sijaan matematiikan ja fysiikan kirjoihin en taida koskea :)

Syksyn saapuessa on minunkin aika taas yrittää aloittaa uusi harrastus. Eräät sukulaiseni osallistuivat viikko sitten Tahkolla järjestettyihin triathlon kilpailuihin. He yrittävät innostaa minuakin mukaan lajin pariin ja niinpä ajattelin, että voisin tässä joutessani aloittaa treenaamisen. Tavoitteena olisi osallistua vuoden kuluttua Tahkolla järjestettävään triathlonkisaan.

Suunnitelmana on siis harjoitella noita kolmea lajia: Pyöräilyä, uintia ja juoksua. Pyöräilen ensin sisätiloissa ja ensi keväänä siirryn maantien reunaan pyöräilemään. Uintia harjoittelen uimahallissa ja talvella avannossa ja lenkkeilyä lähimaastossa. Ensin lenkkeilen kävellen ja siitä pikkuhiljaa aloittelen juoksuharjoitukset. Nyt minua hieman hymyilyttää, kun kuvittelen itseni treenaamassa. Olenhan aikamoisen ylipainoinen. Lenkkeilyn aloitin kuitenkin toissapäivänä ja ensi viikolla koulujen alettua suuntaan tieni tien toisella puolella olevalle kuntosalille. Siitä se lähtee. Tavoitetta kohti pyritään, vaikka ei minua harmita vaikka jänistäisin itse kilpailusta. Pääasia on, että saan itseni liikkeelle. Tänään oli tarkoitus aloittaa päivä pitkällä lenkillä, mutta ulkona on kovin sateinen ilma. Selityksiä, selityksiä...Emmehän me sokerista ole. Ehkä menen myöhemmin.

Olemme oleskelleet melkein koko kesän Mäntsälässä. Heinäkuun lopussa olimme pari viikkoa Etelä-Savossa. Mökkeilimme saimaan rannalla ensin viikon verran ja toisen viikon vietimme Anttolassa. Kävimme myös Haukivuorella haudoilla ja eksyimme Haukivuoren kirkonrantaan uimaan.

Yhtään mansikkaa en saanut tänä vuonna pakkaseen. Mustikassakaan en ole käynyt, vaikka mustikoita on paljon tänä(kin) vuonna. En ole innokas marjastaja, vaikka metsässä käyskenteleminen tuokin mielenrauhaa. 

Näin jatkamme elelemistä täällä Mäntsälässä. Tänä syksynä ei ole suunnitelmissa reissata Lappiin, sillä lukiokirjahankinnat syövät rahani ihan totaalisesti. Tänä syksynä treenataan ahkerasti :)

Ohessa muisto kesästä kuvan muodossa. Oikein hyvää syksyn alkua kaikille! Päivitän blogiini kuulmisia treenirintamalta ja muutenkin yritän aktivoitua.

Onpa aika mennyt huimaa vauhtia eteenpäin. Ollaan jo kesäkuussa. Toukokuussa saimme nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta säästä. Nyt kesäkuussa on ollut koleampaa. Juuri tällä hetkellä pohjoisempana möyryää myrsky saapuen pikkuhiljaa tänne eteläänkin ainakin tuulisemman sään muodossa.

Pitkästä aikaa kirjoittelen kuulmisiani. Kulunut kevät on ollut tapahtumia täynnä ainakin minulle, jonka elämä on yleensä varsin tasapaksua.

Mistä aloittaisin? Vaikkapa huhtikuisesta Ylläksen reissusta, jonka teimme pienellä porukalla. Vietimme noissa maisemissa viikon päivät hiihdellen ja lumikenkäillen. Poika innostui laskettelemisesta ja viettikin rinteissä muutaman päivän. Minä hiihdin huimat 38 km ja se on minulle paljon. Sää oli aurinkoinen useampana päivänä ja maisemat upeita. Reissulla oli mieleeni erittäin piristävä vaikutus. Taukopaikat laturetkien varrella olivat mukavia ja pysähdyimmekin usein taukopaikoille nautiskelemaan virvokkeita. Syömispuolella ehdoton suosikkini oli porotäytteiset letut. Taukopaikoilta matka jatkui pyöriskellen eteenpäin.

Upeita maisemia kävimme ihastelemassa myös gondolihissin kyydissä Yllästunturin huipulta käsin.

Viikko vierähti nopeasti ja pian olikin kotiinpaluun aika. Ajelimme perinteisesti Haaparannan karkkikaupan kautta kotiin päin.

Loman jälkeen saapui arki ja sain kutsun Helsinkiin Töölön sairaalaan leikkaustoimenpiteeseen, joka oli toukokuun alussa. Toimenpiteessä aivolisäkkeen seudussa oleva kasvain poistettiin häiritsemästä aivolisäkkeen toimintaa. Kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja leikkauksesta toipuminen on ollut mutkatonta. Sairaalassa vietin 5 päivää; Ensimmäiset kolme päivää Töölössä ja seuraavat kaksi päivää Meilahden tornisairaalan 13. kerroksessa.

Tällä hetkellä voin jo ihan hyvin. Elokuussa on pään kontrollikuvaus. Toivotaan, että kasvain pysyy poissa, eikä tule takaisin.

Sairaalan terveellisen ruoan innoittamana aloitin dieetin, jonka kanssa elän nyt neljättä viikkoa. Jätin viljatuotteet, lisätyn sokerin ja suolan pois ruokavaliostani. Paino on tippunut vähän alaspäin ja kiinteytymistäkin on tapahtunut, joskin läskiä löytyy vielä vaikka kuinka paljon. Tavoite on elää tämän dieetin kanssa vielä tämä viikko. Odotankin sunnuntaita kuin kuuta nousevaa. Maanantaina aion viettää herkkupäivän ja ostaa pussillisen irtokarkkia, nautiskella oikeaa kahvia murukahvin sijaan ja siemailla vaikkapa lasillisen kuohuviiniä. Herkkupäivän jälkeen pidän taas muutaman tiukan dieettipäivän. Vaikka tuo herkkupäivä siintääkin silmissäni, tavoitteenani on kuitenkin terveellisemmät elämäntavat. Olen dieettini aikana huomannut voivani henkisestikin hieman paremmin. Niin radikaalia muutosta vartalossani ei ole kuitenkaan tapahtunut, että vaatteet roikkuisivat päällä. Sen sijaan ne ovat nyt juuri sopivan tuntuiset. Ovat olleet alkujaan pari numeroa liian pienet :)

Politiikkaa ja maailman tapahtumia en ole seurannut vähään aikaan, joten sillä saralla ei ole kommentoitavaa. Täytyykin alkaa taas seurata uutislähetyksiä ahkerammin. 

Poika sai peruskoulunsa päätökseen hyvin arvosanoin ja syksyllä edessä odottavat jatko-opinnot. Hienosti sujui yhdeksäs luokka. Olen erittäin kiitollinen kaikesta ympärillämme oleville ihmisille, joilta olemme saaneet tukea ja apua.

Tällaiset olivat kuulumiseni tällä kertaa. Yritän jatkossa päivittää blogiani ahkerammin.

Nautitaan kesästä, säästä huolimatta!

Vettä sataa ja lumet sulavat pikavauhtia pois. Laskiaistiistaina on ollut paikoin hyvinkin liukasta. Pulkkamäkeen ei ole ollut asiaa ainakaan täällä eteläisessä Suomessa. Laskiaispulla maistui kuitenkin hyvältä kahvin kanssa nautittuna.

Tutkimukset etenevät. Viime viikolla seikkailin Helsingissä silmätautien klinikalla. Olin hyvässä hoidossa neuro-oftalmologin vastaanotolla. Näköni tutkittiin ja tämä käynti määritteli leikkaustoimenpiteen kiireellisyyden. Selvisi, ettei leikkaus ole kiireellinen, mutta olen leikkausjonossa ja toimenpide tullaan tekemään jossain vaiheessa. Sitä odotellessa...

Tarvitsen myös silmälasit. Olenkin huomannut viime aikoina näköni huonontuneen kauas katsottaessa. Television tekstejä en esimerkiksi näe kunnolla lukea. Vanhuus ei tule yksin...Ihailin eräänä päivänä silmälasien kehyksiä paikallisessa Instrumentariumissa. Sieltä löytyi paljon myös minun värisiä kehyksiä. Silmälasit minulle katsotaan kuitenkin vasta leikkaustoimenpiteen jälkeen. Toivon kuitenkin, ettei leikkaus tulisi eteen ihan heti. Syksy voisi olla otollinen aika. Haluaisin nauttia tulevasta keväästä ja kesästä täysin rinnoin.

Avantouintia harrastan maanantai- ja perjantai-iltaisin. Avantouinti koukuttaa ja avanto vetää puoleensa aina vain uudelleen. Kovilla pakkasilla tai huonolla ilmalla avantouintipaikalle mennessä kysyn itseltäni, kehtaanko tuonne mennä ollenkaan. Mieleni piristyy ja avanto houkuttelee heti, kun olen saanut uimapuvun päälle, hanskat käteen, tossut jalkaan ja pipon päähän ja astelen saunan lauteille löylyihin. Jälkikäteen olo on todella hyvä ja olen erittäin tyytyväinen.

Elämä on nyt melko seesteistä. Stressinaiheet ovat minimissä. Tulevaa leikkaustoimenpidettäkään en sen kummemmin ajattele. Otan päivän kerrallaan ja yritän nauttia elämästä. Hydrocortisonin ja thyroxinin avulla oloni pysyy hyvänä. Lisäksi olen jo parin viikon ajan aamuisin nauttinut viherjauhetta teelusikallisen sekoitettuna luonnonjugurttiin. Monivitamiinitabletit auttavat myös osaltaan pitämään voinnin virkeänä.

Joko kerroin, että ilmoittauduin huhtikuussa pidettävälle Kansalaisopiston luontokuvauksen perusteet kurssille, joka on kestoltaan 15 tuntia. Odotan kurssia innolla. Ylläksen reissu on suunnitteilla ja kurssin aloitus taitaa ajoittua juuri samalle viikolle. Odotan kamerani kanssa myös Ylläksen maisemiin pääsyä, joten joudun varmaankin olemaan pois kurssin aloituksesta. Otan silloin luontokuvia Ylläksellä. 

Asiat kyllä järjestyvät aina jollain tapaa. 

Mukavaa iltaa ja alkanutta viikkoa kaikille! Pidetään mieli virkeänä ja nautitaan elämästä!

Hyvää alkanutta vuotta 2016 kaikille tasapuolisesti!

Päätin aloittaa alkaneen vuoden kunniaksi uuden harrastuksen: Avantouinnin. Hrrrrr...Kävin ostamassa paikallisesta urheiluliikkeestä avantouintitossut ja hansikkaat.

Mäntsälässä on avantouintipaikka ja siellä on mahdollisuus myös saunomiseen maanantaisin ja perjantaisin klo. 17-21. Avantoon siis suuntasi maanantai-iltana tieni. Ajatus avantoon menemisestä tuntui ensin aivan kauhealta, mutta loppujen lopuksi se ei ollutkaan niin kamala kokemus, päinvastoin; Fiilis avantouinnin jälkeen on todella autuaallinen.

Sauna on tilava ja sinne mahtuu paljon ihmisiä. Ihmisiä oli maanantainakin paikalla jonkin verran ja saunasta sitten vuorotellen/porukka kerrallaan hipsittiin avantoon ja takaisin saunaan lämmittelemään. Ensimmäisen kerran kävin vain kastautumassa, mutta kolmannella pulahduskerralla uin jopa 4 vetoa. Vaikka ulkona oli pakkasta, avannosta noustua ilma ei tuntunut yhtään kylmältä. Jos nyt jotain negatiivista oikein etsimällä etsii, niin pois lähtiessä oli muuten todella hyvä fiilis, mutta varpaat olivat jäässä. Pitäisi hommata lämpimät talvijalkineet, joihin mahtuu villasukat.

Uudelleen kävin avannossa eilen illalla ja tällä kertaa ihan ajan kanssa. Kävin 5 kertaa avannossa. Suosittelen harrastusta kaikille fyysisesti terveille ihmisille. Esimerkiksi sydänsairaille harrastus ei ole hyväksi.

Ostin sen kauan haaveilemani järjestelmäkameran ja yritän nyt tulla sinuiksi sen kanssa. Suunnitelmissani on osallistua valokuvauskurssille ja toivottavasti pian pääsen kamerani kanssa ulos luontoon kuvailemaan. Nyt pakkassäillä saisi otettua hienoja kuvia, mutta jotenkin olen arka lähtemään kuvausretkelle. Pelkään, että kamera ja sormeni jäätyvät. Jospa tästä pikkuhiljaa rohkaistun ja avantouinnin myötä kylmänsietokyky paranee.

Kävin taannoin pään magneettikuvauksessa ja eilen lääkäri soitteli minulle vastauksia. Aivolisäkkeen seudussa oleva kystinen muutos on kasvanut läpimittaa 1 cm ja on nyt läpimitaltaan 3,5 cm. Muutos painaa näköhermoa ja häiritsee selvästi aivolisäkkeen toimintaa. Reilun viikon kuluttua on Meilahdessa meetinki neurokirurgin, endokrinologin ja silmälääkärin kesken ja silloin päätetään toimenpiteestä. Vielä on siis odottelua.

Kyllähän asia hieman vetää mieltä matalaksi ja varsinkin tämä epätietoisuus, mitä tuleman pitää. Olen kuitenkin ammattilaisten hyvässä hoidossa ja olen tyytyväinen siihen, että hoitoprosessi on käynnistynyt.

Kävin ulkona tekemässä pienen kävelylenkin. Pakkasta on taas sen verran, että räkä jäätyy poskelle ja hiukset, ripset ja kulmakarvat huurtuvat. Kävelylenkin jälkeen on kuitenkin hyvä olo. Kotona puuhastelen pieniä askareita ja suunnittelen uusia juttuja tulevaisuuden varalle. Niistä lisää tuonnempana.

Mukavaa pakkaspäivän iltaa!

Vuosi 2015 alkaa lähestyä loppuaan. Mukaan on mahtunut paljon. Kulunut vuosi on ollut minulle ns. Lepovuosi. Olen saanut itselleni paljon omaa aikaa ja omaa tilaa käsitellä omia asioitani. Tämä on näkynyt myös arjen elossa. Asenteeni moneen asiaan on muuttunut, samoin ajattelutapani ja olen pystynyt puhaltamaan positiivista energiaa ympäristööni.

Liikkeelle olen päässyt välillä enemmän ja sitten taas vähemmän. Joululahjaksi sain Jutan voimakirjan ja luin sen heti paikalla kannesta kanteen. Sain kirjasta potkua persauksilleni ja kirjan lukemisen myötä aloin jopa nousta portaat ylös hissin sijaan. Asun toisessa kerroksessa ja uskokaa tai älkää, mutta olen tähän saakka liikkunut hissillä asuinkerrokseeni. Tekosyynä olen käyttänyt kipeytyneitä polviani.