Niinpä niin...Tänäkin aamuna nukuin liian pitkään ja treenit jäivät väliin...Olen tyytyväinen jos joku aamu herään ajallani.

Hienot ovat loppuviikon suunnitelmat; Huomenna aamulla uimaan, perjantaina salille (ja uimaan), lauantaina kävelylenkkiä ja sunnuntaina bodypumppia. Jos nämä toteutuvat, saan olla sunnuntai-iltana itsestäni ylpeä.

Tänä iltana kaupasta tarttui mukaani tupla-patukka ja tuttifrutti karkkipussi. Kaupan hyllyllä ne näyttivät hyvältä, mutta kotiin tultuani ne eivät enää maistuneetkaan. Söin tuplasta puolet ja napsin muutaman karkin. Hyvä niin ja jäivät keittiön ylälaatikkoon odottelemaan luvallista herkuttelupäivää.

Minun tekisi kovasti mieleni liittyä johonkin kuoroon/lauluryhmään. Kuoroharjoituksilla on samanlainen vaikutus minuun kuin liikunnallakin. Vaikka olisi kuinka tympeä olo ennen harjoituksia, harjoitusten jälkeen on ihan toinen ihminen.

Olen laulanut kuorossa jo pienenä tyttönä. Lauloin lapsikuorossa ja Mikkelin musiikkiopiston kuorossa. Myöhemmin, yläasteella, lauloin koulun kuorossa. Aikuisena olen laulanut muutama vuosi takaperin naiskuorossa ja kirkkokuorossa toisella paikkakunnalla.

Minusta olisi hienoa päästä myös esiintymään yleisölle. Ehkä liityn kuoroon, ehkä en. Nyt olisi korkea aika, koska syksy on jo näin pitkällä.

Ilta on saapunut ja ulkona on 0 astetta lämmintä. Kapuan lämpimän peiton alle ja laitan kellon ihan varmuuden vuoksi soimaan aamulla klo. 5.30...

Uusi viikko ei todellakaan alkanut reippaissa ja liikunnallisissa tunnelmissa.

Unenlahjani veivät voiton ja kellon soidessa klo. 5.30, lätkäisin sen sammuksiin ja käänsin kylkeä jatkaen tasaista tuhinaa...Peiton alla oli niin lämmin ja mukava olla, että nukuin pitkälle iltapäivään ja sain itseni ylös vuoteesta vasta klo. 15.30.

Tämä ei tietenkään voi jatkua näin ja nyt on toden teolla otettava itseään niskasta kiinni. Täytyy vain yrittää pitää mielessä, kuinka hyvä olo treenaamisesta tulee.

Tämä päivä meni siis harakoille, mutta viikko on onneksi vasta alussa. Vielä ehtii hoitaa viikon treenit kunnialla läpi.

Kömmin peiton alle ja laitan kellon herättämään klo. 5.30. Erään ystäväni neuvojen mukaan asetan kellon niin kauas sängystä, että minun on pakko nousta ylös sammuttaakseni se. Vuoteeseen ei tietenkään takaisin mennä vaan astellaan kahvinkeittimen luo. Erään toisen ystäväni neuvojen mukaan kahvinkeitin on jo tänä iltana valmiiksi "ladattu". Kolmannen ystäväni neuvoista otan oppia, että yritän herätä aamulla verukkeella millä hyvänsä. Olkoon se veruke sitten tällä kertaa vaikkapa se treenin jälkeinen hyvä olo.

Seuraaviin viisaisiin sanoihin päätän tämän päivän:

"Unohda pilviset päivät, mutta älä aurinkoisia tunteja. Unohda hetket ikävät, mutta älä hetkiä voitettuja. Unohda virheet joita ei voi korjata, mutta älä erehdysten tuomaa oppia. Unohda epäonni joka täytyi kohdata, mutta älä aikaa jolloin onni alkoi potkia. Unohda päivät jotka olet ollut yksin, mutta älä kohtaamaasi hymyilevää kulkijaa. Unohda suunnitelmat jotka eivät toimineet, mutta älä koskaan unohda kantaa mielessäsi unelmaa. -Elämän Pisaroita-"

 Saamattomuus, tuo viheliäinen olotila, on saamassa minusta yliotteen. Aamuheräämiset ovat niin hankalia, etten tänäänkään saanut itseäni ajoissa liikkeelle ja missasin aamun ohjatun treenin. Nyt se mörökölli taitaa minut viedä.

Uusimmassa Fit-lehdessä ohjeistettiin iltaihmisiä siten, ettei kannata aamuisin väkisin rääkätä itseään vaan voi suunnitella treeninsä oman rytminsä mukaisesti. Kuitenkin minun ohjatut treenini ovat aamuaikaan ja minun tulee niihin osallistua.

Minulla on syvä morkkis asian tiimoilta ja ilmoittauduinkin illan bodypump-tunnille, mutta peruin osallistumiseni kuitenkin hetken päästä. treenifiilis tältä päivältä oli jo mennyt.

En kuitenkaan aio luovuttaa ja yritän tsempata itseäni, että jaksaisin perjantaiaamuna herätä salitreeneihin ja uimaan. Ohjaajani odottelee minua saapuvaksi ja on siis suotavaa mennä paikan päälle hyvissä fiiliksissä.

Luin eilen artikkelin aiheesta bodypump. Sen mukaan bodypump ei ole hyödyllinen jos tavoitteena on kehon muokkaaminen ja lihaskasvu. Ohessa osoite artikkeliin:

https://personaltrainerhelsinki.com/2014/09/22/miksi-kannattaa-sanoa-ei-pump-tunneille/

En kuitenkaan aio lopettaa pumppitunneilla käyntiä, sillä mielestäni se on mukavaa ja tunnin jälkeen on todella hyvä olotila niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Olen itse vahvasti myös sitä mieltä että kaikesta sellaisesta mikä nostaa sykettä ja missä hiki virtaa, on pakko olla jotain hyötyä.

Muita ajankohtaisia minua puhuttavia aiheita ovat koulujen lakkauttamissuunnitelmat. Mikkelissä on jälleen kouluja lakkauttamisuhan alla. Pienet koulut halutaan lakkauttaa ja oppilaat ajaa suuriin kouluihin. 

Mietin, mitä mahtaakaan liikkua päättäjien päässä ja minkälaisen yhteiskunnan he haluavat tulevaisuuteen rakentaa.

Jo nyt suurella osalla oppilaista on vaikeuksia selviytyä koulumaailmassa. Ongelmia ratkomaan tarvitaan avuksi moniammatillista yhteistyötä (koulu, terveydenhoitaja, koulupsykologi, sosiaalitoimi, lastensuojelu, lasten- ja nuorisopsykiatria) ja tämä vie paljon resursseja.

Loppujen lopuksi; Kuinka paljon säästöä syntyy oikeasti koulujen lakkauttamisesta kun syntyneet säästöt maksetaan moninkertaisesti takaisin lakkautustoimenpiteiden seurauksien hoidossa.

Mihin oppilaitokseen ne oppilaat voidaan sijoittaa, jotka tarvitsevat oppimisensa tueksi pienryhmäopiskelua?

Siinä missä esimerkiksi lasten- tai nuorisopsykiatria ja lastensuojelu yrittävät tukea oppilasta suosittelemalla ja ohjaamalla tätä pienryhmään, päättäjät (ja koulu) tuhoavat tämän ja oppilaalla ei tule olemaan mahdollisuuksia selviytyä. Oppilasta tukevalta tärkeältä työltä viedään pohja alta.

Saammeko siis tulevaisuuden yhteiskuntaan ainoastaan koulunsa keskeyttäneitä syrjäytyneitä aikuisia? 

Koulukiusaamista on paljon kiva-koulu-hankkeesta huolimatta ja jo sillä on erittäin suuri vaikutus oppilaiden selviytymiseen. Suuressa koulussa ei millään ehditä pureutua ja paneutua kaikkiin tilanteisiin.

On olemassa erittäin herkkiä oppilaita, jotka häiriintyvät yleisessä hälinässä ja suuressa yhteisössä. Tästä syntyy joukko eriasteisia ongelmia ja pahimmillaan herkästä oppilaasta voi tulla häirikkö.

Kuulin tänään eräästä aikoinaan koulukiusatusta ihmisestä joka aikuisiällä on perustanut nettikoulun oppilaille, joilla on vaikeuksia selviytyä yleisopetuksessa. Oppilaat käyvät koulua internetissä ja käyvät tekemässä vain kokeet omalla koululla. Stressitaso vähenee näin varmasti huomattavasti ja koulu tulee käytyä ilman sen kummempia traumoja. Vaikka vaarana voi olla syrjäytyminen, uskon että tällaisesta koulunkäyntimallista nykyaikana on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Olen joutunut pohtimaan kouluasioita omassa elämässäni todella paljon viime vuosina ja minusta olisi hienoa jos tulevaisuudessa jokaisella paikkakunnalla olisi tarjottavana oppilaille myös nettikouluvaihtoehto.

Toisaalta toivon päättäjille viisautta ja järkeä koulujen lakkauttamista suunnitellessaan. Mikkelissä on kulutettu rahaa paljon turhempiinkin asioihin. Miksi ei voida säästää niissä?

Ulkona on 3 astetta lämmintä ja aurinko paistaa.

Saisikohan sitä itsensä pikkuhiljaa liikkeelle ja ulos?!

Maanantai...En jaksanut nousta aamulla ajoissa ylös sängystä. En siis ehtinyt uimaan.

Ilmoittauduin illan bodypumppiin ja siellä kävinkin hikoilemassa tunnin verran. Tunnin jälkeen rentouduin infrapunasaunassa. Olin saapunut salille etuajassa, joten ehdin parinkymmenen minuutin ajan nautiskella hierontatuolissa ennen tunnin alkua. Ajan olisi voinut käyttää paikkojen lämmittelyyn esimerkiksi crosstrainerilla tai kuntopyörällä. Hierontatuoli vei kuitenkin voiton.

Kävin vaa´alla ja pettymys oli suuri kun paino oli tippunut vain yhden voipaketillisen verran. Kokosin kuitenkin itseni nopeasti ja ajattelin painon varmasti tippuvan jatkossa nopeammin kunto-ohjelmani ja ruokavaliomuutokseni myötä.

Ulkona on hyvin sateinen syyssää ja kun sateenvarjo ei kuulu perusvarustukseeni kotoa lähtiessäni, unohdin sen tietenkin kotiin. Hiusten kuivaus saunan ja suihkun jälkeen olisi ollut täysin turhaa, joten jätin hiukseni pyyhekuiviksi.

Kotimatkalla kävin ostamassa rasiallisen nektariineja ja sain kaupan kassalta osakseni säälivän katseen. Hiukseni olivat sateestakin aivan märät ja poskiin liimautuneet ja olin varmasti kutakuinkin aika surkea näky. Mutta nektariineja teki mieli ja niitä oli pakko päästä ostamaan.

Kävelin pimenevässä illassa hiljaista kävelykatua pitkin kohti bussipysäkkiä. Taustalla joku "Ranskatar" lauloi kaunista kappaletta. Kuvittelin hetken olevani romanttisessa elokuvassa. Keltaiset syksyn lehdet tipahtelivat alas puista. Bussipysäkillä kohtaisin komean, tumman, suonikkaat ja vahvat käsivarret omistavan miehen...Elämäni rakkauden. Hän asettelisi oman takkinsa hartioilleni lämmittämään ja katseemme kohtaisivat. Seuraavaksi olisi vuorossa intohimoinen suudelma ja istuisimme sylikkäin odottelemassa bussia. Bussin tultua astelisimme sisään käsi kädessä ja matkaisimme miehen mökille, jossa takkatulen loisteessa tulisimme valvomaan koko pitkän yön kertoen toisillemme elämäntarinamme...

Todellisuudessa astelin bussipysäkille, joka oli tyhjä. Aikaa bussin tuloon oli vielä kymmenisen minuuttia. Hetken värjöteltyäni pysäkille asteli viisissäkymmenissä oleva perussuomalainen "Matti". Hän seisahtui viereeni ja laittaessaan sateenvarjoaan suppuun vedet melkein roiskuivat päälleni. Siinä sitten jurottaen odottelimme bussin tuloa, joten se siitä romantiikasta...

Nyt on kuitenkin hyvä olo bodypump-tunnin ja infrapunasaunan jälkeen. Nautiskelen teetä ja nektariinia ja televisiosta alkaa kohta "Kiiltokuvia".

Aamulla aion herätä ajoissa päästäkseni tunniksi polskimaan 30 asteiseen veteen.

Huomenna muistan ottaa sateenvarjon mukaan.

Aamulla/päivällä (klo. 11.30) silmäni aukaistuani olin aivan varma, että tänään on maanantai ja uintipäivä. Hetken aikaa tein jo lähtöä, mutta sitten muistinkin että on vasta sunnuntai ja voin ottaa ihan rauhallisesti.

Katselin perjantaina "Vain elämää"-aloitusjakson ja mietiskelin siinä samalla, kuinka hienoa olisi saavuttaa elämässään jotain sellaista, että jäisi pysyvästi ihmisten mieliin senkin jälkeen kun aika on jo jättänyt. Ihailen noita upeita taiteilijoita, erityisesti Vesa-Matti Loiria ja Paula Koivuniemeä.

Tänään ajattelin ensin meneväni bodypump tunnille, joka alkaisi 10 minuutin kuluttua. Olin kuitenkin herännyt niin myöhään ja rakastan rauhassa toimimista, että päätin olla osallistumatta pumppiin. Jos tunti olisi ollut myöhemmin, olisin varmasti osallistunut. Selityksiä, selityksiä...

Eilen oli lepopäivä. Vietin sen poikani kanssa. Teimme tortilloja, joista itse söin yhden terveellisen vaihtoehdon. Se sisälsi vähärasvaista jauhelihaa, salaattia ja kermaviiliä. Ajattelin, ettei se "lätty" kovinkaan paljoa energiaa sisällä ja pysyn päivittäisessä kaloritavoitteessani.

Kuuntelimme päivän aikana myös Metallicaa musiikkivideoina ja teimme internetissa näyteikkunaostoksia.

Huomenna päättyy syksyn yhteishaku oppilaitoksiin. Olen miettinyt, että voisin hakea opiskelemaan vaikkapa terveydenhoitajaksi. Hankkisin kaksoistutkinnon.

Olen aloittanut vuonna 2013 datanomin opinnot. Se ei oikein onnistunut ja vaikka alkuun olin kuvitellutkin sen olevan minulle sopivaa opiskelua, tulin aika pian opiskelun aloitettuani siihen tulokseen ettei ala ole minulle oikea.

Ulkona ei tällä hetkellä paista aurinko ja sää on kovin syksyinen. Tiistaiksi on jo luvattu kylmempiä ilmoja. Tuolloin saan ottaa käyttööni uudet syysilmoihin sopivat mustat ulkoiluhousuni.

Tänään olen ajatellut tehdä kävelylenkin, lueskella kirjaa ja katsella televisiota. Televisiosta taitaa alkaa illalla "Tanssii tähtien kanssa" uusi kausi.

Näillä mietteillä suuntaan alkavaan viikkoon...

Tänään se sitten alkoi...Ohjattu kuntoilu.

Tapaaminen kuntosalilla oli sovittu klo. 9.00. Koska en ole aamuihmisiä, myöhästyin sovitusta n. 5 minuuttia. Myöhästymiseeni vaikutti myös se, että talo ei ollut minulle entuudestaan tuttu ja jouduin kyselemään tietä kuntosalitiloihin kahdelta eri ihmiseltä. Löytyiväthän tilat, monen mutkan takaa.

Uusi ohjaajani vaikuttaa mukavalta ja jämäkältä ihmiseltä. Kävimme läpi taustojani ja aiempaa liikuntakokemustani ja kiertelimme tilat. Tämän jälkeen pääsin itse toimintaan. Poljin kuntopyörällä ensin 10 minuutin lämmittelyn ja sitten laitteiden kimppuun. Tällä kertaa ei tosin ollut ranneketta, jolla pääsee kaikkiin laitteisiin. Ranneketta ei kuitenkaan tarvittu, koska halutessani olisin päässyt kaikkiin laitteisiin kuitenkin.

Punnersin tänään jalkojen, selän, ojentajien ja hauisten sekä hartioiden kimpussa. Jälkikäteen ajateltuna painoja olisi saanut olla jokaisessa laitteessa hieman enemmän, koska jaksoin tehdä kaikki sarjat kevyesti.

Annoin ohjaajalleni katsottavaksi nykyisen saliohjelmani, jonka hän kävikin läpi. Sovimme, että hän tekee minulle ensi viikolla uuden ja haasteellisemman ohjelman.

Teimme viikkosuunnitelmaa ja siihen kuuluu 2 x viikossa kuntosaliohjelma, kerran viikossa uintia, pidempi kävelylenkki (ja kunnon mukaan useampikin) ja kerran viikossa bodypump-tunnilla käynti. Tämä on nyt ainakin alkuun ehdoton maksimi, ettei ala menemään överiksi.

Itse olen suunnitelmaan tyytyväinen ja kunhan tästä hieman edetään, alkaa tämä tyttö hoikistumaan ja kaunistumaan.

Ohjaajani painotti ruokavalion tärkeyttä ja se onkin sellainen asia, johon minun tulee aina vain enemmän kiinnittää huomiota.

Tällä suunnitelmalla ollaan ensi keväänä rantakunnossa. Jospa se oma mörököllikin ilmestyisi kuvioihin.

Mutta; Tästä se lähtee pyörä pyörimään...Kohta se pyöriikin niin vinhaa vauhtia että jos kyydistä joskus pois pääsee niin ei kävele suoraa viivaa pitkin toviin...

No; Kohtuudella kaikkea ja täytyy pitää jalat tukevasti maassa ja realiteetit mielessä.

Viikonloppuna otan rennosti tehden pari kävelylenkkiä ja maanantaina aloitan uuden viikon uima-altaalta.

Tänään kävelylenkki jäi pois kuvioista, mutta menin bodypump-tunnille. Ohjelma oli vaihtunut uuteen ja siinä oli minulle haastetta kylliksi. Veti voinnin aivan hapoille.

Lämmittelykappale, jalkakappale ja rintakappale sujuivat ihan hyvin. Selkäkappaleessa oli hieman vaikeuksia, samoin ojentajissa ja hauiksissa piti pitää välillä taukoa. Toinen jalkakappale oli täysi fiasko. Jouduin pitämään erityisesti askelkyykyissä pienen tauon välillä. Hartiakappaleeseen päästyämme olin jo ihan hapoilla ja yritin vain pinnistellä käyttäen kovasti voimavarojani. Vatsakappaleessa erityisesti sivulankut tuottivat vaikeuksia. Loppurentoutus- ja venyttelykappale sujui luonnollisesti hyvin.

Puolustaudun sillä, että olen nyt vasta aloitellut uudelleen bodypumpissa käyntiä ja olen vain jatkanut samoilla painoilla joihin keväällä jäin. Nyt kun alan käymään useammin pumpissa (tavoitteena 2-3 kertaa viikossa), kunto kohenee ja kaikki kappaleet sujuvat hyvin. Samoin painoja voi sitten vähitellen taas lisäillä kunnon mukaan.

Kaupassa kävelin sujuvasti ja tomerasti karkki- ja herkkuhyllyjen ohitse, vaikka olinkin nälkäinen. Tänäänkään ei siis repsahduksia tullut. Hyvä minä!

Huomenna on lepopäivä ja otan silloin ihan rennosti vaan.

Perjantaina minulla on ensimmäinen tapaaminen kunto-ohjaajan kanssa. Käymme läpi hieman taustojani ja teemme suunnitelmaa kunto-ohjelmani suhteen. Sovimme, että otan jo treenivaatteet mukaan niin voimme jo aloitella treenaamista. Odotan tätä ohjattua kuntoilua innolla.

Aamupäivällä laiskotti kovasti ja otin vain ihan rennosti, säännöllistä ruokailua unohtamatta.

Tämän päivän "aamulenkki" tuli tehtyä klo. 16 aikoihin. En vain ole aamuihmisiä ja lenkille lähteminen aamuisin tuntuu todella hankalalta. Toisaalta taas kun päivät olen pääsääntöisesti vapaana, miksi stressata itseään aamulenkillä kun lenkin voi tehdä myöhemminkin.

Ulkona on jälleen kaunis, lämmin ja aurinkoinen syyssää. Lenkille laitoin aivan liikaa päälle; Mustat tuulipuvunhousut, lyhythihaisen pinkin treenipaidan ja mustan juoksutakin. Hiki tuli, kun en viitsinyt ottaa lenkin aikana takkia pois päältä.

Toinen päivän treeni jää pois ohjelmistosta, joten tämän päivän liikunnalliseksi saldoksi jää 5 km:n kävelylenkki.

Huomiseksi olen suunnitellut kävelylenkin ja bodypump-tunnilla hikoilun.

Ruokailujen suhteen ei tänään (vielä) ole tullut repsahduksia. Aamiaiseksi kaurapuuroa mehukeitolla, kahvi, nektariini ja 0,5 l vettä, lounaaksi paistettuja (ilman rasvaa) broilerin paistisuikaleita, raejuustoa, banaani ja 0,5 l vettä. Välipalaksi söin maitorahkan mehukeitolla ja join 0,5 l vettä.

Kun ruokailee säännöllisesti ja tasaisin väliajoin, ei tee mieli minkäänlaisia herkkuja.

Laihdutuskuurilla on ihan mukavaa olla vielä toistaiseksi. Vielä mukavampaa se on sitten kun kuntoilua kohtaan syntyy himo ja urheilemaan on suorastaan pakko päästä. Hinnalla millä hyvänsä.

Aamulenkki jäi välistä. Olin kylläkin klo. 6 aikoihin hereillä, mutta en millään jaksanut hivuttautua ylös lämpimän peitteen sisältä.

Aamiaiseksi kahvia ja kaurapuuroa mansikkakeitolla sekä 0,5 l vettä.

Uimahalliin menin klo. 13 ja uin 1000 m. Aikaa siihen meni 50 minuuttia. Minun lisäkseni kuntouintia oli harrastamassa eläkeläisiä ja havaitsin heidän olevan hyväkuntoisia. Jäin uintivauhdissani viimeisten joukkoon.

Toissa talvena kun oli lunta ja pääsi hiihtämään, hiihtelin usein eläkeläisten joukossa golf-kentän ympäristöön tehdyllä ladulla. Tuolloinkin havaitsin jääväni kirkkaasti häntäpäähän.

Ihailen siis eläkeläisiä, jotka pitävät niin hienosti kunnostaan huolta.

Tähän päivään...Uintireissun jälkeen kotiuduin ja join 0,5 l vettä ja nautiskelin välipalaksi lasillisen mansikkakeittoa ja ananasmurskaa.

Hieman myöhemmin tein 5 km:n kävelylenkin. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut huomattavasti fiksumpaa tehdä ensin kävelylenkki ja mennä sitten uimaan.

Kävin erästä läheistä ihmistä tervehtimässä sairaalassa ja siellä minulle tarjottiin kahvit. Niinhän siinä sitten kävi, että siellä tuli päivän ensimmäinen ja ainoa repsahdus. Jotenkin vaistomaisesti otin ja söin tarjotun pullan. Muistin olevani laihdutuskuurilla vasta kun pulla oli jo lautasellani. En kehdannut palauttaa sitä vaan söin hyvällä ruokahalulla. Onneksi se oli tavallinen kotipulla eikä mikään viineri.

Kotiin palasin kaupan kautta ja ostin kuuriini sopivia ruokia, kuten banaania, nektariinia, vähärasvaista raejuustoa, vähärasvaista maitorahkaa, jauhelihaa ja maustamattomia broilerin paistisuikaleita.

Hedelmiäkään ei pitäisi syödä, mutta olen ajatellut ja päättänyt niiden kuuluvan kuitenkin ruokavaliooni. Kasviksia ostan seuraavalla kerralla. Nyt ne unohtuivat.

Iltapalaksi söin rahkaa mansikkakeitolla (vähäkalorisella sellaisella), raejuustoa ja nektariinin. Join myös 0,5 l vettä.

Nyt olotilani on sellainen, että päähän koskee ja jouduin ottamaan särkylääkkeen. En laittanut koko päivänä itselleni lämmintä ruokaa. Asia korjataan heti huomenissa. Lisäksi join päivän aikana liian vähän vettä. Tarkoituksenani on juoda 3 l vettä päivässä ja sitä pitäisi juoda tasaisin väliajoin. Nyt joudun juomaan vettä paljon ennen nukkumaan käyntiä ja se tietää vessassa juoksemista yöaikaan. Ei hyvä.

Huomiseksi en ole suunnitellut vielä mitään muuta kuin sen, että pitää vain raahautua aamulla sängystä ylös ja lenkille.

Olen miettinyt, että minun kannattaisi suunnitella etukäteen paperille viikko-ohjelma kuntoilun (ja ruokailujen) osalta.

Toisaalta taas olen miettinyt, että stressaaminen vaikeuttaa painon pudotusta ja olen päättänyt olla stressaamatta itseäni. Haluan vain ottaa rennosti ja laihduttaa siinä samalla liikkuen paljon ja syöden terveellisesti sekä kohtuudella.

Jos hymy alkaa hyytyä, on se vakava asia. Kaikkein parasta olisi olla miettimättä liikoja ja laihduttaa ajattelematta olevansa laihdutuskuurilla.

Näin asiat sujuivat tänään. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Nyt se alkaa...Laihdutuskuuri. Heti huomenna. Huomenna on aina hyvä päivä aloittaa.

Olin päättänyt sen alkavan heti kun ensimmäinen kohtaamani ihminen huomauttaa minulle ylipainostani. Tänään oli se päivä.

Olin isoäidin luona kyläilemässä ja sain kuulla ylipainostani. En loukkaantunut, koska sehän on aivan totta. Minulla on n. 25 kg ylipainoa. 

Kerroin isoäidilleni, että olen aloitellut kuntoilua taas kerran hiljattain ja että saan avukseni oman kunto-ohjaajan minua harjoituttamaan. Isoäitini esitti toiveen, että tämä kunto-ohjaaja "piiskaa" minua perusteellisesti siellä salilla.

Huomisesta alkaen siis karkit ja herkut jäävät unholaan, pakotan itseni aamuisin aamulenkille ja teen vähintään 2 treeniä päivässä (kävely, kuntosali, uinti, bodypump) pitäen kuitenkin kaksi lepopäivää viikossa.

Olen täynnä tarmoa ainakin näin aluksi ja toivon todella itselleni sitkeyttä ja päättäväisyyttä asian suhteen.

Nyt kun olen kirjoittanut nämä asiat blogiini, en periaatteessa voi sanojani enää syödä. Jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön.

Kirjoittelen edistymisestäni tulevaisuudessa aika ajoin.

Onneksi ulkona on kaunis syyssää ja ulkoilukin on miellyttävämpää kuin esimerkiksi sateessa ja tuiskussa.

Tästä se lähtee.