Ajatuksia ruusujen ääreltä
Äitienpäivä on ollut keväinen ja kaunis.
Istun ihailemassa maljakossa olevia tuoreita ruusuja, jotka minulle on tänään aiemmin ojennettu suklaalevyn kera.
Oikeastaan minun pitäisi juuri nyt pakertaa hiki otsalla opiskelutehtäviä, joiden deadline on vielä tämän vuorokauden puolella.
Kiirekös tässä, "valmiissa maailmassa"...
Ajatukseni ovat äitiydessä; Mistä on lähdetty ja mihin on tultu.
Lounastauolla töissä muistelin ääneen, kuinka minusta oli ihanaa olla raskaana. Lasketun ajan lähestyessä katselin yhä useammin tyhjää, valmiiksi pedattua koivusta valmistettua häkkisänkyä lämpimin ja onnellisin ajatuksin; Pian siellä tuhisisi pieni vauvani.
Raskausaika oli kohdallani melko helppo.
Kun aikaa oli kulunut pari viikkoa yli lasketun ajan, en jaksanut enää odotella. Lähdin viiden kilometrin kävelylenkille ja sen jälkeen lämmitin saunan. Saunan jälkeen totesin, että nyt on tullut aika lähteä synnyttämään.
13 tunnin vaikeahkon synnytyksen jälkeen maailmaan syntyi minulle maailman ihanin vauva.
Vuosien saatossa on tapahtunut hurjan paljon asioita. Välillä on tuntunut, että ihan liikaakin yhdelle perheelle.
Voimat ovat meinanneet jossain vaiheessa loppua ihan kokonaan. Joitain asioita olisi voinut suunnitella ja toteuttaa toisella tavalla. Tai sitten ei.
Olemme pyristelleet läpi vaikeidenkin haasteiden ja päässeet nykyiseen pisteeseen.
Taustalla on ollut ihmisiä, jotka ovat meihin uskoneet; Tukeneet ja kannustaneet. Lämmöllä heitä ajattelen.
On myös ihmisiä, joita ajatellessa edelleen ajoittain niskavillani nousevat pystyyn.
Kokemukset ovat vahvistaneet. Ehkä antaneet viisauttakin. Opettaneet ns. Näkemään metsää puilta.
Ajatukseni ovat myös perheissä, joissa eletään tällä(kin) hetkellä vaikeita aikoja. Sekin vähäinen tuki, mitä aiemmin on ehkä ollut, on vähentynyt entisestään. Ihmisten kohtaamisen sijaan toimitaan pitkälti etäyhteyksien varassa. Luottamuksellisesti ei voi asioistaan jutella, kun koko perhe voi olla kuulomatkan päässä.
Arjen ponnistelu saattaa käydä liian ylivoimaiseksi.
Näinä korona-aikoina rajoitukset ovat olleet tärkeitä.
Mielestäni olisi tärkeää, että perheet saisivat riittävästi tukea arjesta selviytymiseen. Resursseja lisäämällä ammatti-ihmiset jaksaisivat nähdä enemmän perheiden vahvuuksia, sekä katsoa myös pintaa syvemmälle.
Kaikki saisivat syödäkseen ja nukkua lämpimässä. Mahdollisimman moni kokea turvallisuuden tunnetta. Lapset ja nuoret saisivat tarvitsemansa tuen koulunkäyntiin ja oppimiseen.
Sanotaan, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus ja näinhän se on.
Katseeni hakeutuu jälleen maljakossa olevaan ruusupuskaan. Suklaat olemme jo syöneet parempiin suihin.
Suklaata suunpielistä pyyhkiessäni mietin, että kyllä kai minä olen joissain asioissa toiminut ihan oikein. Välit lapseeni ovat läheiset.
Tärkeintä ei ole ruusujen saaminen äitienpäivänä.
Tärkeää on jaksaa osoittaa välittämistä ja huolenpitoa, sopivissa annoksissa, ympärivuotisesti. Puolin ja toisin.
Toivon, että sinulla on ollut hyvä äitienpäivä.
Jaksamista kaikille!
