Aurinkoinen elokuu ja muita kuulumisia
Minun kesääni on mahtunut ohjelmaa ihan kiitettävästi. Vaikka kesäsää on ollut tähän saakka hyvin vilpoisaa ja sateita on piisannut, ei se ole paljoa haitannut. Tällä hetkellä sää ja sääennuste näyttää todella erinomaiselta. Saamme osaksemme kaivattua auringonsäteiden hellittelyä.
Poika täytti heinäkuun alussa 15 vuotta ja sai lahjaksi mopokortin. Ei suoraan :) vaan teoriakokeen läpäisi kirkkaasti toisella yrityskerralla ja ensimmäinen mopon käsittelykoe meni hieman metsään joten uusi yritys on ensi viikolla. Poika aikoo hankkia skootterin. Toivon hänelle turvallisia ajokilometrejä.
Olimme heinäkuussa pari viikkoa mökkeilemässä. Metsän keskellä kallioniemen rannalla on oma rauhansa ja sinne on aina mukava mennä. Iltaisin lämmitimme saunan ja uimme paljon, vaikka vesi Saimaassa olikin hyvin kylmää näin "aikuisen" näkökulmasta. Lapset suorastaan asuivat vedessä, elleivät olleet kalastamassa, riippukeinussa makoilemassa, krokettia tai korttia pelaamassa.
Ruokaa laitoimme ulkona grillikatoksessa. Aamupuuron ja kahvit keitimme sisällä kaasuliedellä. Kalansaalistakin tuli rannalle saakka yhden hauen verran. Siitä paistoimme makoisia haukipihvejä. Iltahämärissä teimme takkaan tulen ja paistoimme makkaraa. Poutaisina iltoina teimme kalliolle nuotion. Tottakai myös muurinpohjaletut kuuluvat mökkielämään, joten niitäkin paistoimme näyttävän "pinon".
Mustikoita on metsässä paljon. Minä kävin vain kävelemässä metsässä ja katselemassa, onko mustikoita. Poika keräsi 1,5 litraa meille pakastimeen. Mansikoitakin olemme pakastimeen tallettaneet talven varalle.
Sateisina päivinä kävimme mökiltä äidin ja isoäidin luona. Lataamassa puhelimien akkuja ja pesemässä pyykkiä, sekä auttelemassa heitä arjen askareissa.
Eräänä päivänä ajelimme Konnevedelle. Olen asunut ja työskennellyt siellä ammoisina aikoina, kun olin vielä nuori ja kaunis. Reissu oli mukava. Kävimme mm. Fiilistelemässä paikallisessa ravintolassa. Muistelin, että kyseisessä ravintolassa olen nautiskellut 20 vuotta takaperin ihania lämpimiä kanaleipiä. Sellaiset tilasimme nytkin ja löytyiväthän ne sieltä ruokalistalta vielä. Hyviä olivat edelleen.
Konnevedeltä suuntasimme hakemaan kotoa juhlavaatteita. Seuraavana päivänä suuntasimme ennen mökille takaisinmenoa sukukokoukseen. Ilma oli kuin morsian, tilaisuus rento ja mukava ja ruoka hyvää. Tuntui hyvältä nähdä sukulaisia, vaikka en kovin montaa heistä tunnekaan.
Kävimme iltaisin lenkillä ja täytyy sanoa, että kinttupolkuja ja hiekkatietä pitkin käveleminen on ihan oma lukunsa. Ylämäet olivat kauheimpia ja suoraansanoen niitä pitkin kiivetessä otti pannuun niin vietävästi, ettei olisi ollut pahemmin väliä vaikka olisi tullut karhu vastaan.
Eräänä aamuna mökin terassin kupeessa hampaita pestessäni havaitsin minkin hipsuttelevan pitkin hiekkarantaa. Harmittelin, kun ei ollut kameraa hollilla.
Nyt olemme taas kotona ja lenkillä on käyty täälläkin. Innostuin myös tenniksen pelaamisesta. Ensimmäisen kerran kentälle mennessämme olin "hohhoijaa"-tunnelmissa, mutta pian havaitsin olevani varsinainen tennismestari. Sittemmin olemme käyneet usein pelaamassa ja menemme tänäkin iltana.
Kävinpä myös kokeilemassa pyöräilyä sellaisella maantieajopyörällä. Siinä oli niin kapeat renkaat, että sääliksi kävi pyöräparkaa kun minun alleni joutui. Sain kuin sainkin "heilautettua" jalkani tangon yli ja pääsin jopa liikkeelle. Ajoasento oli melkoinen :).
Pari nuorta huuteli tien toiselta puolelta minulle hävyttömyyksiä. Olinhan varmasti koominen näky, jos voitte kuvitella norsun pyöränselässä. En noteerannut huutelijoita, sillä minulla oli kypärä melkein silmillä ja kieli keskellä suuta koetin pysytellä tien reunassa ja pystyssä.
Iskunvaimentimia olisin pyörään kaivannut. Töyssyjä oli tiellä paljon ja jokaisen töyssyn kohdalla posketkin lainehtivat kun täristelin menemään. Pyöräilijät ottavat ajaessaan vettä juomapullosta. En millään käsitä sitä, sillä en uskaltanut irrottaa otettani ohjaustangosta edes räkää poskelta pyyhkäistäkseni. Pidin siis kunnon juomatauot retkelläni.
Ajelin pyörällä kuitenkin 12 km ja takaisin päästyäni yritin heilauttaa jalkani huolettomasti ja kepeästi tangon yli. Yritykseksi jäi. Jalkani tuskin kantoivat ja köpöttelin hyvin hitaasti etukenossa takapihalle. Hartiat olivat jumissa, takaraivoon ja käsiini sattui vietävästi enkä saanut hetkeen koukistettua käsiäni. Venyttelyjen jälkeen hivuttauduin vaivihkaa toyotaan ja ajelin kotiin. Kypärä vielä päässäni. Totesin, ettei pyöräily ole minun lajini.
Parvekkeellemme ostin Ikeasta alennuksesta koristelaattoja, jotka poikani asensi paikoilleen. Sain parvekkeelle amppelikukkia ja yhden kukan pöydälle. Parvekkeesta tuli niin kaunis, ettei siellä meinaa hennoa istuskella ollenkaan.
Nautitaan ihanista loppukesän päivistä :)
