Erakon elämää muuttuneessa maailmassa
Näin se elämä meitä koettelee.
Vähän aikaa sitten kaikki oli ihan hyvin ja nyt koetamme selviytyä korona-kriisistä.
Minä pääsin kauan kaipaamalleni lomalle juuri kun meillä Suomessa alkoi tapahtua. Lomalle pääsy oli tervetullut asia, sillä en olisi jaksanut työ"härdelliä" yhtä soittoa vetämättä välillä henkeä kaikessa rauhassa.
Olen noudattanut tiukkoja ohjeistuksia ja pysytellyt pääasiassa kotioloissa. Toki olen asioinut välttämättömimmät kauppa- ja apteekkiasiat. Olen myös käynyt sauvakävely- ja pyörälenkeillä luonnon helmassa.
Oikeastaan tällainen erakon elämä ei juurikaan poikkea omasta normaalista elämästäni. Puhelinyhteyksiä pidän siskooni ja äitiini juuri sen verran, että tiedän puhekykyni olevan tallella. Pojan kanssa viestit kulkevat lähinnä whatsapin välityksellä.
Vaikeaa tällainen elämä ohjeistuksineen ja rajoituksineen saattaa olla sosiaalisille ja meneville ihmisille.
Näitä ohjeistuksia pitäisi vain noudattaa, meidän kaikkien.
Korona tartuntojen määrä kasvaa huimaa vauhtia, eikä vauhti tule pysähtymään, jollemme me ymmärrä suhtautua asiaan sen vaatimalla vakavuudella ja toimia sen mukaisesti. Tartunnan voi saada kuka tahansa meistä, eikä se ole leikin asia. Tämän olemme voineet todeta uutisointia seuraamalla.
Uutisissa on kerrottu, että tehohoidon kapasiteettia lisätään ja mm. Sairaaloiden leikkaussali- ja heräämötiloja muunnellaan potilaiden tehohoitoon soveltuviksi. Tehohoitoon koulutetaan myös lisää henkilökuntaa.
Mietin, mistä ylipäätään saadaan lisää hoitajia kasvavaan tarpeeseen. Hoitajapula on ollut jo ennen koronaviruksen ilmaantumista ja hoitohenkilöstö työskennellyt voimiensa äärirajoilla.
Myös hoitohenkilökuntaa on uutisoitu sairastuneen ja heitä tulee sairastumaan vielä lisää. Mistä saadaan hoitajia sairastuneiden tilalle?
On tärkeää, että me kaikki ymmärrämme pysähtyä ja noudattaa annettuja ohjeita tarkasti. Pysy kotona, vältä kokoontumisia, huolehdi käsihygieniasta, älä matkusta mihinkään viemään mahdollisesti virusta mukanasi eteenpäin. Toki kaikki eivät voi tehdä etätyötä, joten töissä on käytävä. Pakolliset kauppa- ja apteekki ym. Asiat on hoidettava. Mutta muuten; Pysy aloillasi!
Helpommin sanottu kuin tehty, enkä yhtään kadehdi esimerkiksi perheitä, joissa on eri-ikäisiä kotikoululaisia, päiväkoti-ikäisiä ja vauvoja, lemmikkieläimiä ja työssäkäyvät vanhemmat. En edes ymmärrä, kuinka he selviytyvät kaikesta.
Mutta; Mitä nopeammin tajuamme asian tärkeyden, sitä nopeammin normaali elämä pääsee taas jatkumaan. Joskus. Ehkä.
Vallitsevalla tilanteella taitaa olla niin valtavat ja kauaskantoiset seuraukset, etten uskalla edes ajatella pidemmälle.
Minä jatkan vielä hetken aikaa lomaani ja palaan sen loputtua työni äärelle. Vaikka hoitajan osa on erityisesti nyt hyvin raskas ja hoitajan henki tuntuu kovin halvalta, on minulla kuitenkin työpaikka. Se on arvokas asia.
Viime aikoina on kuulunut sieltä täältä lausahdus "Yhdessä me tästä selviydymme". Selviydymmekö? Se riippuu meistä kaikista.
Toivon kaikille paljon voimia ja viisautta näinä vaikeina aikoina.
Kevät tulee kaikesta huolimatta. Aurinko paistaa, eikä huumoriakaan kannata unohtaa. Se, jos mikä, antaa voimaa.
