Kevättalven tarinoita
Aikomuksenani oli kirjoittaa eilen ystävänpäiväterveiset, mutta en sitten ehtinytkään, joten hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää kaikille.
Valon määrä on lisääntynyt ja aurinko paistaa.
Mielikin on virkeämpi. Ihminen tarvitsee valoa.
Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa hiihtämässä. Se tuntui mukavalta.
Viikonlippuna olikin hieno hiihtokeli. Maanantaina se oli jo ohi.
Toivon ja odotan kevään ja kesän saapumista ja sitä, että pääsen tekemään kukkaistutuksia uuden vuokrakotini terassille.
Kuitenkin; haluaisin vielä ainakin kerran vielä ennen kukkaistutuksien tekoa päästä hiihtämään.
Sain vihdoin viimein muuttourakan päätökseen ja olen asuttanut uutta kotiani jo vähän aikaa.
Viihdyn uudessa kodissa ja eilen vietimme pienimuotoisia tupaantuliaisia kahvittelun merkeissä lähettyvillä asuvien sukulaisten kesken.
Tein pitkästä aikaa täytekakkua.
Kaupasta ostetun suklaakakkupohjan väliin laitoin vadelmamarmeladia, marja-banaanisosetta ja vaniljakiisseliä.
Sopivan kosteuden kakkuun sain vaniliinisokerilla maustetulla maidolla.
Kuorrutin kakun kermavaahdolla ja koristeiksi laitoin marsipaaniruusuja ja syötäviä hopeakuulia.
Kakku oli paitsi herkullinen, myös hieno.
Aluksi pelkäsin, ettei kakku pysyisi kasassa ja kakkulevyt liikkuivatkin uhkaavasti paikoiltaan kakkua täyttäessäni.
Lopulta ”rakennelma” pysyi kasassa ja kakun valmistuttua tapailinkin laulun sanoja ”kaivan muistiinpanoistani ohjeen naapurin Teuvon. Usko aina itsees, mitä ikinä sä teet…”
Kakkua jäi yli puolet itselle syötäväksi ja tämä viikko kuluukin kakkua mussuttaen ja liikunnan parissa.
Leivoin pullaakin.
Kaupan pakastekaapista olisi saanut raakapakasteita, mutta itse tehty on aina itse tehty ja koin leipomisen lähinnä terapeuttisena puuhana tällä kertaa.
Hulavanne ei ole enää pyörinyt vyötäröllä päivittäin, mutta muutaman kerran viikossa kyllä.
Olen havainnut hulavanteilun hyödyt keskivartalossani.
Kolesteroliarvotkin ovat palailleet takaisin viitealueelle; osittain kolesterolilääkityksen, mutta myös liikunnan avulla.
Ostin itselleni ystävänpäivälahjaksi ruotsin kielikurssin ja olen opiskellut/kerrannut ruotsin kieltä päivittäin. Päivittäinen ruotsintuntini pituus on 25 minuuttia.
Olen edelleen jatkanut neulomista. Parhaillaan neulon kaulahuivia, jonka olen ristinyt ”mustikkamaidoksi”, koska liina muistuttaa väritykseltään mustikkamaitoa.
Lapasten, villasukkien ja pipojen neulomista en ole edelleenkään opetellut.
Kohta lähden sauvakävelylenkille sulattelemaan herkkuja ja kirjastossakin pitäisi käydä lainaamassa varaamani kirja.
Näillä mennään tämä kevättalvi.
Kesää kohti.
Aurinkoa kaikille!
.jpg)