Kuinkas sitten kävikään
Kauan odotetun kesälomapätkän oli tarkoitus alkaa kuluvan viikon maanantaina, mutta toisin kävi.
Sunnuntaiaamuna heräsin puhelimeni herätysääneen ja nousin ylös valmistautuakseni aamuvuoroon lähtöön.
Kylpyhuoneeseen päästyäni tunsin vasemmassa nivusessani kovaa kipua, joka viilsi reittä pitkin aina polveen saakka. Silmissäni sumeni ja kompuroin takaisin vuoteeseen. Kivut olivat kovat ja soitin hätäkeskukseen. Ambulanssiin mennessä vasen jalkani petti alta.
Päivystyksessä asiaani ei ilmeisesti otettu kovinkaan vakavasti, eikä riittäviä tutkimuksia tehty. Minut kotiutettiin iltapäivällä, vaikka kerroin kipuja olevan edelleen, sekä pelkääväni, että vasen jalkani pettää uudelleen. Särkylääkereseptit toki sain.
Seuraavana päivänä jouduin takaisin päivystykseen. Tällä kertaa asiani otettiin vakavasti ja pääsin osastolle kivun hoitoon. Oireideni perusteella tehtiin tarvittavat kuvantamistutkimukset. Kipuni lievittyivät asianmukaisilla kipulääkeillä.
Kipujen ja jalkani voimattomuuden syy selvisikin; Nikamavälilevyn pullistuma.
Kotiuduin hyvillä ohjeilla ja riittävällä kipulääkityksellä. Kyynärsauvan sain mukaani liikkumisen apuvälineeksi ja se onkin ollut hyvin tarpeellinen väline. Ehkäpä käyn vielä hakemassa terveyskeskuksesta sellaiset tarttumapihdit, joiden avulla voin noukkia lattialta sukkia ja sen sellaisia.
Tällä hetkellä minun pitäisi olla lomailemassa Lapin upeissa maisemissa. No; En ole. Olen sairauslomalla.
Kaihoisasti katselen läskipyörääni, josta on tullut minulle rakas harrastusväline. Kunhan kiputilanne on kokonaan hallinnassa, voin varovaisesti lähteä pyöräilemään.
Tilanteeni kehittymistä seurataan. Voi olla, että leikkaushoito tulee kyseeseen. Voi myös olla, ettei leikkaushoitoa tule.
Elelen taas päivän kerrallaan. Teen päivittäisiä toimia omaan tahtiini ja yritän olla liikkeellä. Vuoteen pohjalle ei saa jäädä makaamaan.
Olen iloinen riittävästä kivunlievityksestä, jonka ansiosta pystyn liikkeellä olemaan. Kipu on pahimmillaan invalidisoivaa. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että kivunhoitoasiat ovat kunnossa. Liikkeelle on mahdotonta lähteä kivun hallitessa elämää.
Oikeanlainen ja hyvin suunniteltu kipulääkitys on tärkeässä asemassa. Lisäapuna omalla kohdallani toimivat positiivinen ja optimistinen ajattelu ja huumorintaju. Mielekäs tekeminen voinnin sallimissa rajoissa on tärkeää. Se vie ajatukset pois kivuista.
Sairaalassa ollessani pääsin tarkastelemaan ympäristöä ja asioita potilaan näkökulmasta. Pohdiskelin omia puutteitani hoitajana. Opin paljon uusia asioita, joita voin hyödyntää jatkossa omassa työssäni.
Tänään olen iloinen mm. Siitä, että olen saanut asianmukaista apua. Ensimmäisellä kerralla päivystyksessä en sitä saanut, mutta toisen kerran jälkeen maksan taas ihan mielelläni ja mukisematta veroni.
Olen myös hyvin iloinen ja kiitollinen omista läheisistäni.
Kaikesta selviää ja kaikki asiat järjestyvät kyllä.
Syksy saapuu. Oletko valmis?
Mukavaa syksyä kaikille!