Kuntoutumista ja terveysremonttia

Elämä nikamavälilevyn pullistuman kanssa on ollut varsin tuskaisaa, mutta herättänyt pohtimaan omaa terveydentilaa ja hyvinvointia.

Hyvistä kipulääkkeistä huolimatta hermokivut ovat olleet paikoin koviakin. Istuma-asennossa en kykene kauaa olemaan. 

Poika on ollut suurena apuna ja hoitanut usein kaupassa käynnin ja muitakin asioita.

Olen pyrkinyt tekemään päivittäisiä toimiani voinnin sallimissa rajoissa, sekä olemaan mahdollisimman paljon liikkeellä. Öisin on noustava pariin otteeseen vuoteesta olohuoneeseen kävelemään. Tällä hetkellä joudun ottamaan kipulääkettä kerran yön aikana.

Ulko-ovemme oli jo pitkään narissut ärsyttävästi. Vihdoin sain saranat öljyttyä, mutta alimman saranan öljyämisen jälkeen en meinannut päästä kyykystä ylös. Käsiäni apuna käyttäen kiipesin seinää pitkin takaisin seisomaan.

Eilen olin rohkea ja päätin lähteä pienelle sauvakävelylenkille. Sauvat tukivat mukavasti liikkumista ja lenkki piristi kovasti. Käveleminenkin tuntui mukavalta. 

Asuinkuntaani on hiljattain rakennettu uudet kuntoportaat. Ne eivät ole kovinkaan pitkät, eivätkä jyrkät. Uskaltauduin kiipeämään nuo rappuset ylös ja alas. Hitaastihan se sujui. Vasen jalkani on vielä heikko ja etenkin rappusissa heikkouden tuntee hyvin. Olin tyytyväinen suoritukseeni.

Sauvakävelylenkkiä seuranneena yönä kivut jalassa eivät meinanneet asettua millään. Aion kuitenkin mennä uudelleen lenkkeilemään. Kyllä se siitä lähtee sujumaan, pikkuhiljaa.

Haluan päästä pian pyöräilemään läskipyörälläni. Toivottavasti vielä tämän syksyn aikana pääsen pyöräilemään.

Minusta on sairauslomani aikana tullut aamuvirkku. Se on ihme, koska olen ollut niin hyväuninen ja tykännyt nukkua aamuisin pitkään. Kivut ovat herättäneet etenkin aamuyöllä, eikä uni ole enää tullut. Toisaalta taas töissä ollessani olen ollut vapaa-ajalla niin väsynyt, että uni on maistunut hyvin. Nyt kun olen ollut kotona, en ehkä ole ollut niin väsynyt.

Olen valmistanut aamuisin kaurapuuroa ja syönyt sitä mehukeiton kera. Pakastimesta olen ottanut puuron joukkoon myös terveellisiä marja-aronioita. Jäisinä marja-aroniat maistuvat oikein hyvin, mutta sulaneina ne ovat minun suuhuni karvaan makuisia. 

Haluan kuntoutua pian takaisin työkykyiseksi. Pidän työstäni todella paljon, mutta olen joutunut miettimään työni henkistä ja fyysistä kuormitusta. 

Työssäni annan itsestäni paljon, mutta mitä saan siitä itselleni takaisin? Jos potilaat ovat tyytyväisiä ja kokevat saaneensa hyvää hoitoa, se on tietenkin suuri ilo. Heitä vartenhan työpaikalleni menen ja heitä varten työtäni teen.

Kuitenkin, työstä saatu palkka on aivan liian pieni työn vaativuuteen ja kuormittavuuteen nähden. Sairastumistilanteessa (esimerkiksi), kun ei kykene olemaan hyödyllinen työntekijä, työnantajan ja työyhteisön tuki on minimaalinen tai olematon. Herkästi tulee arvoton olo.

Kaikista tärkeintä on oma terveys ja hyvinvointi. Kun kokee itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi, on parhaassa iskussa auttaakseen muita.

Mutta; Haluaisin tehdä muutakin elämälläni. Meille jokaiselle kun on annettu vain yksi elämä.

Minua kiinnostaa etenkin kirjoittaminen ja siinä kehittyminen. Olen selaillut koulutustarjontaa ja ehkäpä kevätpuolella hakeudun kirjoittamiseen liittyvään koulutukseen.

Kaikella on tarkoitus. Ehkäpä tämän sairastumisen tarkoituksena oli herättää minut ajattelemaan ja uudistamaan elämäni uuteen uskoon.

Lounaan jälkeen lähden ulkoilemaan.

Mukavia ja raikkaita syyspäiviä ja syysaurinkoa kaikille!