Liikkuen kohti kesää
Avonaisesta ikkunasta ruohonleikkurin ääntä kuunnellen kirjoittelen teille kuulumisiani.
Hulavanteeni nojailee edelleen omalla tutulla paikallaan olohuoneen seinää vasten. Muutaman kerran ohi kulkiessani olen ollut tarttumaisillani siihen harjoitellakseni, mutta ikkunasta ulos vilkaistuani valinnut mieluummin ulkoilun.
Olen pyöräillyt kevään aikana useita kilometrejä. Tavoitteenani on pyöräillä kesän aikana paljon.
Tällä hetkellä en tiedä mitään mukavampaa kuin pyöräilyn idyllisessä maalaismaisemassa lintujen laulua ja luonnon ääniä kuunnellen.
Vaihtelun vuoksi pyöräilen erilaisia reittejä pitkin. Reitilläni tulee aina olla riittävästi ylä- ja alamäkiä. Pyörälenkkini pituus on tämän kevään aikana vaihdellut 19-34 kilometrin välillä.
Pyöräilystä, kuten mistä tahansa muusta liikuntamuodosta, saa hyvän ja reippaan mielen.
Sain taannoin toisen koronarokoteannoksen. Rokotteesta seurasi yhden päivän ajan kestänyt vasemman yläraajan kipu, joka lievittyi särkylääkkeellä.
Kaikkialla hoitohenkilöstö ei ole yhtä onnekasta. Moni hoitohenkilöstöön kuuluva odottelee edelleen ensimmäistä rokoteannostaan. Tämä asia todellakin ihmetyttää minua, koska rokotteita annetaan tällä hetkellä jo 45-vuotiaille perusterveille kansalaisille.
Huonokuntoisia potilaita hoitavat rokottamattomat henkilöt saattavat tietämättään esimerkiksi oireettomina taudinkantajina tartuttaa potilaitaan. Tällaisella voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Mielessäni mietin, kuinka alhaalle voikaan hoitohenkilöstön arvostus vajota yhteiskunnassamme. Hoitotyötä tehdään kuormittuneina ja hoitajapulan vuoksi äärirajoilla. Hoitotyöntekijän terveys ja hyvinvointi ei tunnu olevan minkään arvoinen.
Kesästä tulee työntäyteinen. Sijaisia ei hoitotyöhön juurikaan saada. Kuulemani mukaan joillekin tahoille sijaispula on tullut tänäkin keväänä täytenä yllätyksenä. Hoitajapula on jatkuvaa, vuodenajasta riippumatta ja tulee pahenemaan entisestään, mikäli pikaiset korjaustoimenpiteet asian suhteen eivät käynnisty.
Työvuorosuunnitelma näyttää hurjalta; Joissain vuoroissa kesän aikana koko osastolla työskentelee ainoastaan yksi sairaanhoitaja perus/lähihoitajien lisäksi. Vaikka jälkimmäisinä mainitut ovatkin vahvoja hoitotyön osaajia, sairaanhoidollinen vastuu koko yksiköstä on sillä yhdellä sairaanhoitajalla. Tätä ei mielestäni voi kutsua enää erikoissairaanhoidoksi. Etenkään, kun joidenkin vuorojen kokonaisvahvuus osastolla näyttää olevan kolme hoitajaa. Vaikka työyksikkö on pienempi muihin verrattuna, on hoitajamäärä silti ajoittain liian pieni työkuormaan nähden. Toinen asia on, jos työvuoroihin järjestyy lisäapua. Kesän tilanne näyttää kuitenkin huonolta.
Toivottavasti pysymme kesän aikana terveinä. Pysykää tekin!
Mukavaa alkavaa kesää!
