Lomailua liikkuen ja laiskotellen
Kesäloma, osa 1, alkaa olla jo puolessa välissä.
Viimeinen vuosi on tuntunut raskaalta sairastelun, huolien ja monien muutosten vuoksi.
Onnekseni olen saanut tämän vuoden puolella viettää useammin lomaa, koska sairausloman vuoksi viime vuodelta jäi lomia pitämättä.
Tällä meneillään olevalla lomallani olen tehnyt kaikkea sellaista, mikä on tuntunut mukavalta.
Olen jälleen kerran saanut pureman kuntoilukärpäseltä ja olenkin viiletellyt pitkin teitä ja polkuja läskipyörälläni.
Pyöräilyä ei malttaisi millään lopettaa ja tuntuu, että pian on päästävä takaisin pyörän satulaan.
Nautintoa lisää lintujen loputon liverrys ja metsän taianomainen rauha.
Olen huomannut kuntoni kasvavan ja pääsen jo useamman mäen polkien ylös, peffa tiukasti kiinni satulassa.
Vaa'an viisari pysähtyy itsepäisesti yhteen ja samaan kohtaan.
Pääasia kai on, että tuntee olonsa kohenevan ja hyväksi.
Pyöräilyn lisäksi olen harrastanut liikuntaa sauvakävelemällä.
Tuo tämänkertainen liikunnan lisäämis päätös lähti oikeastaan liikkeelle siitä, kun konttasin taannoin potilashuoneen lattialla etsien vuoteen alta erästä pientä juttua.
Lattialta ylös nouseminen tuntui melko hankalalta. Ajattelin, että tähänkö on (taas) tultu? On tekojen aika.
No; Tällä hetkellä kolottaa polvien lisäksi nilkkoja, vatsan seutua, kylkiä ja peffaa liikunnan seurauksena. Mutta on se sen arvoista.
Tänään vietän lepopäivää.
Olen joulusta saakka opiskellut verkossa englannin kielikurssia.
Pyrin opiskelemaan englantia viisi kertaa viikossa, tunnin kerrallaan.
Lomien ulkopuolella ei niin tiiviisti tule opiskeltua, mutta jonkin verran kuitenkin.
En ole rohkaistunut puhumaan englantia sen enempää kuin ennen kielikurssia, mutta sanavarasto on karttunut mukavasti. Siitä taas on hyötyä esimerkiksi englanninkielistä kirjallisuutta lukiessa.
Kaikesta on aina jotain hyötyä.
Ikkunoiden pesu saa odottaa.
Leivon joskus ensi viikolla. Haluan tehdä juustokakkua. En vielä ole päättänyt, minkä makuisen kakun valmistan.
Ehkä ajelen jonain päivänä käymään Savossa.
Tämäkin loma loppuu joskus.
Tällä hetkellä minulla on samanlainen fiilis kuin Napapiirin sankarit 3 -elokuvan Jannella, joka päätti ettei mene enää töihin hiihtohisseille.
Minun on kuitenkin työhöni palattava. Eikä itse työssä mitään vikaa olekaan. Pidän työstäni, kuten olen aiemminkin todennut.
Viime aikoina on kuitenkin tuntunut pahalta muiden työni mukana kulkevien asioiden vuoksi.
En kuitenkaan nyt ajattele töitä, vaan keskityn lomailuun.
Hyvää kesää ja auringonpaistetta!
