Lomamatkalla
Terveiset pohjoisesta.
Lähdimme reissuun sunnuntaina aamupäivällä ja olimme perillä iltayöstä. Perillä meitä odotti sininen, lämmin mökki.
Pimeässä illassa ei maisemia näkynyt, mutta maanantai aamun valjetessa mökin ikkunasta avautui kaunis tunturimaisema.
Aamupuuron jälkeen pakkasimme reput ja lähdimme ensimmäiselle patikointiretkelle. Suuntasimme Kesänkijärvelle. Järvi oli peilijäässä ja upea tunturimaisema heijastui kauniisti jään pinnalta. Kävelimme jonkun matkaa ja istahdimme järven rantaan laiturille nautiskelemaan energiapatukat ja juomista ja ihastelemaan maisemia.
Lisäenergia tuli tarpeeseen, sillä seuraavana edessä oli Pirunkurun kiipeäminen ylös Kesänkitunturille. En osannut odottaa, mitä olisi edessä. Olin hengästynyt jo tavallisen tuntuista metsäpolkua ylös kiivetessäni. Mutta sitten kauhistuin...Metsäpolku loppui ja eteen avautui hyvin jyrkkä ja pitkä "kivikko", joka oli kiivettävä ylös. Päästin suustani jotain kirosanaa muistuttavaa, mutta lähdin tarmokkaana kiipeilypuuhiin.
Puoliväliin päästyäni hiki virtasi valtoimenaan ja henki meinasi loppua kesken kaiken. Istahdin alas kivikkoon hengähtämään ja ottamaan valokuvia alhaalla aukenevasta maisemasta. Ylös oli yhtä pitkä matka kuin alas ja minusta tuntui, etten jaksa enää metriäkään, kumpaankaan suuntaan. Urheasti nostin kuitenkin satakiloisen peppuni ylös kivikosta ja jatkoin kiipeämistä, ylöspäin katsomatta, ettei näyttäisi niin toivottomalta.
Minä pääsin ylös saakka ja olin siitä hyvin onnellinen. Maisemat olivat mahtavat.
Jatkoimme matkaa tunturilla laskeutuen toiselta puolelta alas. Pysähdyimme reitin varrella olevalle laavulle paistamaan makkaraa. Jalkoja särki ja otti pattiin siitäkin huolimatta, että olin saanut otettua maisemista hyviä valokuvia. Termospullosta kaadettu kuuma kahvi virvoitti mieleni. Samoin tekivät kuukkelit, jotka lentelivät meitä tervehtimään. Itse asiassa ne kyttäsivät makupaloja ja yksi olikin niin röyhkeä, että kävi nappaamassa kokonaisen makkaran suoraan grillistä.
Jatkoimme matkaa vielä muutaman kilometrin, kunnes olimme takaisin lähtöpaikassa. Matkaa kertyi reilu 8 km. Se ei olisi matka eikä mikään normaalia maantietä kävellessä, mutta vaativampi maasto (pitkät nousut, kivikko, puunjuuret ym.) onkin ihan toinen juttu.
Mökkiin päästyämme olin ihan naatti. Jaksoin käydä saunassa ja sitten tekikin mieli painaa pää tyynyyn...Kävin kuitenkin ennen nukkumaanmenoa ulkona pimenneessä illassa ihastelemassa hailakoita revontulia.
Kuvagalleriassa on kuvia reissustani.
Tarina jatkuu...Olen hieman "myöhässä" päivityksissäni. Tämä oli vasta maanantaipäivän tarina. Nyt on jo keskiviikko.
