Pullan tuoksua sieraimissa
Tämän sunnuntaipäivän ajan nenääni on kantautunut jostain ihana pullan tuoksu, joka on ollut niin houkutteleva, että melkein alkoi tehdä mieli vaivata juhlavehnästaikina.
En ole juurikaan innostunut ruoanlaitosta tai leipomisesta. Hyllystäni ei löydy keittokirjoja tai vastaavia. Aiheeseen liittyvät lehdet ja reseptit eivät kuulu kiinnostuksen kohteisiini ja kuullessani ihmisten puhuvan jostain kivasta keittoreseptistä, suljen korvani ja keskityn mietiskelemään esimerkiksi sitä, kirjoitetaanko pullan tuoksu yhteen vai erikseen.
Olen nuorempana opiskellut ravintola-alan koulutuksen ja onhan siitä toki hyötyä ollut. Valmistan ihan maittavaa ruokaa ja leivon todella herkullista pullaa. Mieluummin käytän aikani johonkin muuhun.
Nuorempana valmistin joitakin kertoja tarjoiluja lähinnä suvun juhliin. Taiteilemani täytekakut olivat näyttäviä ja suussasulavia. Jotenkin se kiinnostus vain lopahti ja keskityin muihin asioihin.
Olen myös opiskellut vuoden ajan datanomin opintoja joitakin vuosia sitten. Tuolloin olin alanvaihdoksen kannalla ja toisaalta taas mietin, että mikäli en vaihda alaa, voisin ehkä hyödyntää opintojani tulevaisuudessa hoitotyössä. Jätin datanomin opinnot kesken todeten, että nyt "pyyhkii yli" korkealta ja kovaa. Voin rehellisesti kertoa, etten oppinut tuossa opinahjossa juuri mitään.
Kaikesta on kuitenkin jotain hyötyä. Pysyin ajantasalla maailman tapahtumista selaillessani netistä uutisia ja sain arkipäivisin nautiskella ilmaisen lounaan jälkiruokakahveineen oppilaitoksen ruokalassa. Lisäksi opin jotain kuvan muokkauksesta seuratessani sivusilmällä opettajaa, joka ajankulukseen luokan edessä muokkaili löytämiään kuvia mieleisekseen.
Datanomin koulutuksesta oli varmasti hyötyä heille, jotka jo tiesivät tietojenkäsittelystä paljon ja olivat ehkä tehneet alan töitäkin. Itse olin saanut kuvan, että koulutus lähtisi alkeista ja saisin opetusta asioihin.
Hoitoalan koulutuksesta olin aidosti kiinnostunut, joten se sujui hyvin. Opin, työskentelin, valmistuin, työskentelin, työskentelen ja olen edelleen kiinnostunut. On hyvä pitää huolta siitä, ettei jämähdä paikoilleen, vaan kehittää itseään ammatillisesti. Se ei tarkoita sitä, että tarvitsisi jatkuvasti ravata koulutuksissa tai lupautua moniin juttuihin sännäten joka ilmansuuntaan yhtäaikaisesti.
Oppimista tapahtuu joka päivä. Kukaan ei tiedä kaikkea ja esimerkiksi uuden asian tullessa eteen, on hyvä perehtyä asiaan ja opetella se. Sitten on taas viisaampi.
Juuri tulleen tiedon mukaan saan kuin saankin tänään pullaa. Parin kilometrin päässä kotoa on laskiaispullaa ja kahvia tarjolla.
Pukeutukaa lämpimästi!