Se viimeinen...

Koulun liikuntatunneilla huutoäänestyksessä minut valittiin aina viimeisten joukossa joukkueeseen.

En ollut mitenkään erityisen kiinnostunut liikunnasta. Olen ollut kuudennesta luokasta saakka ylipainoinen.

Balettitunneillekin halusin väen vängällä mukaan, koska langanlaiha siskonikin oli balettitunnit valinnut yhdeksi harrastuksekseen. En saanut koskaan mitään prinsessan rooleja baletin kevätjuhlissa. Eräänkin kerran olin nallekarhu baletissa "Hiirten häät". Onneksi ymmärsin lopettaa balettitunneilla käynnit itse ja keskittyä pianon- ja klarinetin soittoon ja kuorolauluun sekä partioon.

Pianonsoiton aloitin kaksosveljeni kanssa jo 4-5 vuotiaana. Alkuun emme suostuneet koskemaankaan pianoon ennen kuin olimme saaneet syödä pianonsoiton opettajamme kaikki fazerin siniset suklaat. Niitä hän oli jemmannut evääkseen jokaiselle tunnille. Kehityin pianonsoitossa vuosien varrella jonkin verran, mutta murrosikään ehdittyäni lopetin soittotunneilla käynnin.

Klarinetin soittoa opettelin vuoden verran. Se ei ollut lajini ja soittamisesta tuli suu mahdottoman kipeäksi.

Partiossa kävin useamman vuoden ajan, mutta en ollut luonteeltani oikein siihenkään sopiva. Leireillä jouduin leirikeittiöön hämmentämään soppakattilaa vilkkaan käytökseni ja välillä kielenkäyttöni vuoksi. Toisaalta taas minut nakitettiin usein tiskivuoroon tiskaamaan leiriläisten astioita, koska minulla oli niin hyviä juttuja ja tarinoita kerrottavana kaikille ja pidin esiintymisestä. Astioiden tiskausta varten muodostettiin leiriläisistä jono ja juttujani kuunneltiin omien astioiden pesuvuoroa odotellessa. Vartionjohtajan kurssin kävin, mutta olin vielä 15 vuotiaanakin niin lapsi ettei minusta oikein ollut ottamaan vastuuta vartion johtamisesta. Mutta kurssit tuli käytyä...

Kuorolaulusta olenkin kertonut aiemmassa tekstissäni.

Tämä viikko on ollut todellinen fiasko kuntoilun suhteen. En ole saanut itseäni liikkeelle yhtenäkään aamuna tai iltana. Kunto-ohjaajani ottikin minuun yhteyttä perjantaina kysyen olenko ollut kipeänä vai onko jotain muuta kun ei minua ole salilla näkynyt. Lupasin yrittää mennä heti maanantaina salille.

Nyt täytyy lopettaa uhoaminen ja etukäteissuunnitelmat harjoitusten suhteen. Täytyy olla vain tyytyväinen jokaisesta onnistuneesta harjoituskerrasta.

Syksy on mukavaa aikaa. Ainakin näin, kun ei ole liian kuuma eikä kylmä. Nauttikaamme syyspäivistä ja ottakaamme niistä kaikki irti. Vapiskaamme ja hytiskäämme sitten kun pipoja, lapasia ja villahousuja tarvitaan. Kuitenkin on mukavaa kun talvi tulee ja saa (toivon mukaan) kaivaa sukset varastosta ja pääsee laduille ja jäälle hiihtelemään.