Syksyn saapuessa

Aloittelin jokin aika sitten blogiani. Tänään ajattelin pitkästä aikaa päivittää blogiani ja huomasin, että sivuni olivat kadonneet. Loin sitten uudet sivut. Hieman harmittaa aiempien tekstieni menetys.

Kirjoittelen siis omasta elämästäni ja elämästä yleensä. Otan myös kantaa asioihin, jotka minua koskettavat. Jos joku lukia kokee saavansa teksteistäni vertaistukea tms. Olen siitä hyvin iloinen.

Syksy on saapunut, mutta ilmat ovat viime päivinä olleet aurinkoisia ja lämpimiä.

Nyt on hyvä ja korkea aika aloittaa jälleen kuntoilu. Kesähelteillä kun ei tehnyt yhtään mieli hikoilla lisää kuntosalilla tai lenkkipoluilla. Järviveteen tosin oli mukavaa pulahtaa vilvoittelemaan.

Kesän alussa hankin juoksuvarusteet. Juoksuharrastus tosin tyssäsi muutaman harjoittelukerran jälkeen ja jätin sen helteiden tultua odottelemaan vuoroaan myöhemmäksi. Nyt olen sitten aloitellut jälleen käyntejä kuntosalilla, jossa teen kuntosalitreenejä ja käyn viikottain bodypumpissa. Lisäksi otin treeniohjelmaani mukaan uintia uimahallissa kerran viikossa ja kävelylenkit. Juoksulenkit tulevat sitten kun kunto taas vähän kasvaa.

Kuntoilulla on paljon vaikutusta mielialaan. Kesällä olin hyvin masentunut aurinkoisesta säästä huolimatta, mutta nyt mieliala on todella paljon virkeämpi kun on saanut itsensä liikkeelle. Vielä kun jaksaisi tehdä muutoksen ruokavalioon, paino laskisi ja elämään voisi tulla sen myötä paljon uutta sisältöä.

Katson mielelläni televisiosta laihdutusohjelmia. Suosikkejani ovat "Rakas, sinusta on tullut pullukka" ja "Jutta ja puolen vuoden superdieetit". Olen oppinut näistä ohjelmista paljon ja tiedän miten minun tulisi toimia saadakseni unelmavartalon. Kuitenkaan en ole vielä toiminut, kuten on opetettu. Vähän sinne päin kylläkin.

Lenkkikaveri olisi mukava lisä tähän syksyyn. Nyt kun olen enemmän liikkeellä, ovat mahdollisuudetkin paremmat lenkkikaverin löytymiseen. Kotisohvalta kun harvemmin lenkille ketään haetaan. Tai eihän sitäkään koskaan tiedä.

Metsät ovat täynnä sieniä. Metsässä liikkuminen tuo mielenrauhaa, ellei sitten satu karhu tai kyykäärme vastaan. Itse en ole oppinut metsässä liikkumaan. Eräs entinen lenkkikaveri yritti opettaa minua sienestämään ja marjastamaan. En kuitenkaan erota kärpässientä tatista ja rämmittyäni polviani myöten suossa karpaloita noukkiessani, totesin ettei ole minun juttuni. Kanttarellikastike ja karpalokiisseli tosin ovat lempiherkkuani.

Syysiltojen pimetessä on mukavaa sytytellä kynttilöitä ja jos olisi takka, takkatulen ääressä olisi mukava lueskella, kirjoitella, tai vaikkapa vain mietiskellä asioita.

Nauttikaamme kauniista saapuneesta syksystä ja pitäkäämme mielemme virkeänä. Liikkeelle mars!