"Turvaisa on rinne tunturin"
Jälleen on vierähtänyt aikaa kokonainen kesä siitä, kun olen viimeeksi kirjoitellut kuulumisiani blogiini.
Tavallisesti kesäaika on ollut työrintamalla hiljaisempaa, mutta tämä kulunut kesä oli poikkeus.
Pääsin toki alku- ja loppukesällä viettämään lomiakin ja juuri tällä hetkellä olen lopettelemassa yhtä lyhyehköä lomapätkää.
Kaipasin todellista ajatusten nollauslomaa ja päätin viettää sen Lapin kauniissa maisemissa, Äkäslompolossa, luonnon rauhassa.
Matkustin pohjoiseen yksin ja olen viettänyt aikaani omissa oloissani pienoisessa mökissä asustellen, väkijoukkoja välttäen ja turvavälit muistaen.
Kauppaostokseni tein hyvissä ajoin ennen Lappiin saapumista ja jos on tarvinnut jossain asioida, olen toiminut suojain kasvoillani ja vastuullisesti myös hygienian hoidon suhteen.
Mikäänhän ei ole mahdotonta, mutta uskoisin että oma mahdollisuuteni saada koronatartunta pohjoisen reissulta ja viedä sitä muualle on hyvin minimaalinen.
Tartunnan voi tänä päivänä saada lähestulkoon mistä tahansa. Tämän vuoksi onkin tärkeää noudattaa annettuja ohjeistuksia.
Ruska-aika alkaa olla jo ohi, mutta kaunista maaruskaa olen saanut ihailla silmän kantamattomiin lomani aikana.
Sain läskipyöräni mahdutettua autoni kyytiin irroittamalla siitä eturenkaan kuljetuksen ajaksi.
Olen pyöräillyt, sauvakävellyt ja kävellyt ilman sauvoja tunturimaisemissa.
Olen nauttinut jokaisesta hetkestä täysin rinnoin.
Eräänä päivänä vuokrasin sähkö fatbiken ja kiersin sillä Kukastunturin reitin, joka oli pituudeltaan n. 20 km. Sähköistä avustusta tarvitsin jyrkempiin nousuihin. Muuten pärjäsin suht hyvin ilman avustusta.
Tämä oli ensimmäinen kertani sähköpyörän satulassa. Täytyy kyllä sanoa, että oli hyvin miellyttävä tuttavuus.
Kerran pyörähdin muutaman kierähdyksen alaspäin menetettyäni pyörän hallinnan jyrkässä nousussa. Tahattomasti lähdin ikään kuin keulimaan ja eturengas kääntyi poikittain.
Kaaduin ja hieman kierin. Nousin ylös, nostin pyörän maasta ja jatkoin matkaa pyörää työntäen tasaisemmalle alustalle, josta nousin takaisin satulaan.
Tunturin huipulta oli huikeat näkymät.
Tunturista alaspäin laskiessa maisemat vilisivät silmissä yhdessä tähänastisen eletyn elämäni kanssa.
Sähköpyörällä ajoreissulta ei tullut kuvia napattua, vaikka kuvattavaa olisi ollut runsaasti.
Täytyy tunnustaa, että olen edelleenkin hieman "pihalla" näistä tuntureista ja toteankin vain tässä, että tuntureihin tuli kavuttua pyörällä ja ilman pyörää, tuntureita sen kummemmin nimeämättä.
Tiedän, että tuntureita tuolla on seitsemän kappaletta ja kolme niistä taisin "valloittaa".
Kerran olin hieman eksyksissä sumuisessa säässä, mutta en sitten kuitenkaan eksynyt. Hyvä niin.
Aurinko ei ole lomani aikana juurikaan näyttäytynyt.
Pääsääntöisesti sää on ollut enemmän tai vähemmän sumuinen. Mielestäni on ollut oikein hyvä ulkoilusää koko ajan.
Iltaisin olen levännyt ja rentoutunut mökissä, laittanut ruokaa, lueskellut, katsellut tietokoneelta rästiin jääneitä ohjelmia ja saunonut vimmatusti.
Kaikki ikävät asiat ovat pyyhkiytyneet mielestäni viikon aikana.
Kun mahtavat maisemat avautuvat silmien eteen tunturin laella seisoessa, on siinä perspektiiviä kerrakseen ja ehkä oppii tarkastelemaan asioita laajempina kokonaisuuksina.
Pian pakkaan tavarani ja "alamäki" kohti etelää alkaa.
En haluaisi lähteä, mutta en voi jäädäkään.
Ehkä palaan keväthangille hiihtelemään.
Oikein hyvää ja turvallista syksyn jatkoa teille kaikille!
