Ystävänpäivänä

Tänään oli jälleen se päivä...Kun toivoin saavani elämäni rakkaudelta aamiaisen vuoteeseen ruusukimpun ja kultaisen käädyn kera. Vielä saan odotella. Vitsi vitsinä. Olen onnellinen ystävistäni, vaikka he ovatkin kaukana enkä heitä konkreettisesti tapaa juuri ollenkaan. Kuitenkin toivoisin että minulla olisi ystäviä, joiden kanssa "hengailla" ja viettää vapaa-aikaa. Olen siinä iässä, että ihmisillä on ollut jo kauan omat perheet ja ystävät niiden kautta. Minä olen sinkku ja asunut niin monella paikkakunnalla, ettei sellaista pysyvää ystäväpiiriä ole päässyt syntymään oikein missään vaiheessa.

Olen nyt käynyt muutaman kerran kuntosalilla. Ensin polkemassa crosstrainerilla ja kuntopyörällä ja viikon keskivaiheilla otin saliohjelmani käyttöön. Tuo ohjelma minulle on tehty jo viime syksynä, mutta en ole sitä käyttänyt koska sali-intoni lopahti tuolloin.

Vettä olen taas alkanut juomaan 3 litraa päivässä. Juoksuttaa vessassa tiuhaa tahtia, mutta ainakin aineenvaihdunta saa kyytiä. Eineksistä olen luopunut jo vuoden vaihteen tienoilla ja siirtynyt valmistamaan normaalia kotiruokaa. Se tuo myös säästöä jonkin verran. Karkkipäivän pidän kerran viikossa.

Ystävänpäivää olen viettänyt siis kotosalla, käynyt kuntosalilla ja illemmalla kävin syömässä.

Huomenna jatkan kuntoilua kuntosalilla ja käyn ehkä hiihtämässä. Hieman hirvittää, kun ulkona on niin liukas keli. Ladut ovat varmasti jäiset ja suksi luistaa turhankin hyvin.

Nyt toivotan kaikille oikein hyvää Ystävänpäivän alkuyötä ja käperryn itsekseni peiton alle. Olen onnellinen niiden puolesta joilla on joku jonka kainaloon käpertyä näkemään kauniita unia.